Joulukuun hetkiä

Mun postaukset alkaa aina nykyisin: ”En ole näköjään jaksanut tänne mitään kirjoittaa pitkään aikaan.” Näinpä. Ei ole ollut yhtään energiaa kirjoittaa tai juuri muutakaan. Varmaankin olisi jotakin aiheitakin, mistä kirjoittaa mutta…

Yritän energian puutteesta ts. loputtomasta uupumuksesta huolimatta nauttia niistä ”pienistä asioista” kuten:

Hyasintit, lumi, hyvät keskustelut, joulutortut, halaukset, rakkaat ihmiset, kuoromusiikki joululauluineen, nauru, kynttilät ja hyvä ruoka.

Voisin kirjoittaa, mitä kaikkea olisi ihana tehdä, jos olisin terve, esim:  leipoa, siivota koko sotkunen kämppä läpikotaisin, hiihtää, käydä juhlissa, lukea paljon hyviä kirjoja, kirjoittaa, valmistella esitystä jne… mutta turha niitä on miettiä. Kun ei jaksa niin ei jaksa. Olen mä ehkä 10 sivua jaksanut lukea tällä viikolla Raila Leppäkosken Ohjaajan käsikirjaa.

Esitysteksti on jossakin vaiheessa; on siinä jo jotakin tolkkua ja sisältöä ja ideaa. Josko saisin projektin jossain muodossa ensi-iltaan ensi syksylle.

Kävimme myös äidin luona Pohjanmaalla viettämässä esijoulua ja isän haudalla ja tein joulutorttuja ja kävin siskon kanssa hyviä keskusteluja. Mukavaa vaihtelua mutta raskasta on reissaaminen ja sosiaalisuus.

Kohta alkaa kuudes vuosi sairaana.

Kuolemaakin on tässä ollut ja surua.

Nukkunut olen paljon ja katsonut muutaman hyvän elokuvan. Kuuntelen uudelleen Ulla-Lena Lundbergin kirjaa Jää/Is på svenska. Kuuntelin kirjan vuosi sitten suomeksi ja teki vaikutuksen.

Tunnelmallista joulua kaikille!