Maaliskuun kuulumisia

Elämä vittuilee nyt kyllä oikein huolella. Nyt kun olen elämäni paskimmassa kunnossa, alkaa tipotella tanssinopettajan ja teatteriopettajan sijaisuuksia ja pikkkurooleja ja kaikkea muutakin mahtavaa. Kaikkeen tekisi mieli sanoa joo. Mutta kun ei. Eilen piti pistää kaikki luovuus ja työkalut kehiin, että sain opetettua tanssi-improa tällä kropalla ja näillä voimilla. Kiinnostava haaste, kun jo kahvin keittäminen uuvuttaa moneksi tunniksi ja käveleminen on etanatahtia. No mutta hyvin meni. Tänään on kyllä ollut melkolailla hakattu olo.

Keskiviikkona esitettiin koulussa soololaulut. Sekin vaati paljon treeniä, kun on tullut laulettua viimeaikoina aika vähän. Laulaminenkin on muuten tosi rankkaa puuhaa fyysisesti. Kun olin perjantaina laulanut puoli päivää, olin lauantaina ihan loppu.

Muita kuulumisia, jos ei oteta sotaa, fatiikkia ja ME:tä huomioon:

Sain nivelrikkodiagnoosin. Kulumaa on molemmissa polvissa. Ilmankos jalat menee alta. Mikä jumalaton kipu sitten on ME:tä, mikä kulumaa, en tiedä.

Olen alkanut laulaa. Uudella tavalla. Etsiä omaa ääntä. Nukkumisen lisäksi parasta, mitä ihminen voi itselleen tehdä. Koulussa etsittiin ääneen ”twangia”, kiinnostava uusi työkalu.

Type casting, tehtiin koulussa: ”Rajalla oleva kotiäiti, narkkari, tutkiva journalisti tai androgyyni scifihahmo” ja ”lisää seksiä olemukseen please!” (!) (jos siis vielä pystyisin ammatikseni näyttelemään). Miksi rajalla olevan kotiäidin pitää olla seksikäs, en tiiä, no bisnes on bisnestä.

Olen jatkuvasti täysi hermoraunio ja siksi alisuoriudun. Yritä itse mennä kameran eteen replikoimaan englanniksi kolmen erakkovuoden ja hermosairauden kanssa kun ei ole ihmiskontakteja, ei pääse liikkumaan, tanssimaan, eikä harrastamaan yhtään mitään, eikä etenkään teatterin lavalle altistamaan itseään katseille.

Kaipaan tosi paljon  teatteria, esitystaidetta, omien esitysten tekemistä ja herkkyyttä siinä, tunnelmiin heittäytymistä. Oon ehkä liian taiteilija (ja sairas ja vanha) leffabisnekseen mutta kiinnostavaa yhtäkaikki.

Työhaastattelukin oli tällä viikolla. Ihan jopa oman alan eli soveltavaa taidetta ja tosi kiinnostava myös. Olisi kuitenkin ollut luultavasti liian rankka tuo nimenomainen työ mun kuntoon nähden, mutta ehkäpä haastattelu poikii jotakin muuta jatkossa.

Olen ollut viime päivät tosi huonossa kunnossa, täysin voimaton, kipeä ja huonovointinen. Selkeästi liikaa, vaikkakin kivaa tekemistä ja liian vähän lepoa. Nyt sitä lepoa.