Meditoinnin alkeet ja uusia tuulia!

Lokakuu oli oikeastaan ihan perseestä. En nyt mene siihen enempää, mutta sanotaanko, että olen ollut yksin omien junnaavien ajatusteni kanssa enemmän kuin laki sallii. Katsonut ihan liikaa Love Island Ruotsia (ei, perusteluksi ei käy se, että haluan oppia ruotsia!), murehtinut ihan liikaa ja tehnyt liian vähän asioita, joita ”olisin voinut tehdä, kun kerrankin on aikaa”.

No, lokakuu oli mikä oli. Toki hyviä puolia tuossa oli se, että ehdin pitkästä aikaa nähdä vanhempiani, käydä mökillä, ulkoilla paljon, käydä kaverin kanssa uimassa jääkylmässä vedessä, pestä pyykkiä (tonttulakit esim. ja joululiinan viime joululta), kirjoittaa aamusivuja, nukkua hyvin, ideoida uutta esitystä ja kuunnella niitä äänikirjoja. Tietenkään aina ei tarvitse saada niin paljon aikaiseksi, mutta sellainen turha nyhjääminen ei ole ihmiselle hyväksi. Ei se ole lepoa, jos koko ajan murehtii kaikkea.

Marraskuu on tuonut tullessaan muun muassa meditoinnin, systemaattisen itsetutkiskelun. En ole koskaan meditoinut (!), mutta nyt olen vihdoin perehtynyt siihen, mitä se on ja miksi se on luultavasti juuri se, jota nyt elämääni kaipaan! Miten jo ensi askeleet ovat avartaneet näkökantaani itseäni ja ulkoista kohtaan. Olen tehnyt kerrankin pää sauhuten erilaisia itsetutkiskelutehtäviä, jotka eivät ole henkisesti ihan helppoja. Ne vievät myös aikaa!

Kamppailen nyt oikeasti kaikin voimin itseni kanssa, että pääsisin vihdoin elämässä eteenpäin, enkä tuntisi jatkuvaa riittämättömyyden, mitättömyyden ja ahdistuksen tunnetta ja että pääsisin eteenpäin urallani, jonka tuntuu vain junnaavan paikoillaan. (Miksi en esimerkiksi ikinä saa mitään apurahoja, vaikka olen tehnyt aika paljon ja monenlaista ja miksi en ylipäänsä osaa muuttaa tekemisiäni toimeentuloksi?) Mistä tietää, josko meditaatiolla olisi myös positiivisia vaikutuksia fyysiseen terveydentilaani, joka on tällä hetkellä aika surkea.

Olen tutustunut tuollaiseen ”meditaation alkeet” systeemiin, jossa ensin:

Opitaan rentoutuminen.

Tutustutaan kirjoitusharjoittein omaan tämänhetkiseen itseen, menneeseen ja omiin ajatus- ja tunnekaavoihin ja vallitseviin ajatusrakennelmiin.

Pohditaan kirjoittamalla ja ajattelemalla, mitä haluaisi vanhojen ajatusmallien ja tunteiden tilalle, millainen ihminen haluaisi olla ja mitä oikeasti tehdä. 

Lopuksi yhdistetään nämä kaikki kolme vaihetta meditoinnin myötä.

Pitkä prosessi siis, vie kuukausia ja vuosiakin. En yhtään ihmettele, että jotkut munkit saavat koko elämänsä kulumaan tähän! Itse tein tänään aamulla yhden itsetuntemusharjoituksen  kirjoittamalla. Siihen meni kolme tuntia, enkä päässyt edes puoleen väliin! En ole päässyt siis vielä lähellekään meditoinnin aloittamista!

Ensin täytyy tutustua kaavamaisiin toimintamalleihinsa kunnolla, työstää niitä ainaisesti vallitsevia tunnetiloja ja pakkoajatuksia, joista haluaa päästä eroon ja myöntää se, kuka on ollut ja miten elämä on tullut elettyä, mitä kulisseja itsellä on ollut ja mitä itse ajattelee itsestään. Sitten astetta viisaampana voi alkaa pohtia, mitä haluaa tilalle.

Marraskuu on tuonut mukanaan myös kaksi kiinnostavaa kurssia, jotka nyt teettävät hommaa mukavasti. Toinen liittyy näyttelemiseen ruotsiksi  ja toinen teatterin taidekasvatuspuoleen ja yleisötyöhön. Lisäksi oma esitys alkaa painaa takaraivossa aika lailla. Neljän viikon päästä alkavat jo harjoitukset! Taidan olla vähän sirkushevonen, parhaimmillaan pienen paineen alla. Hain myös eilen erästä apurahaa, jota en kylläkään taaskaan usko saavani (huono asenne, tiedän), mutta sentään hain, vaikken edes ollut aiemmin ajatellut ollenkaan hakevani. Sain myös vihdoin lähetettyä pitkään pähkäämäni sähköpostin kouluun ja kyseltyä mahdollisuuksia jatkaa päiväopintoja joulukuussa tai tammikuussa. Saapahan sitten sillekin asialle selvyyden.

Verkkokurssit on muuten tosi kivoja tällaiselle introvertille! Kynnys osallistua on matala ja silti pääsee elämässä eteenpäin, kun pääsee kirjoittamaan, keskustelemaan ja suunnittelemaan uusia projekteja ja saa niihin vertaistukea.Oli tänään ihan mahtava aloitus päivälle: ensin itsetutkiskelua aamukahvin ääressä ja sitten verkkokurssiluennot ja tehtävät.

Olen aiemminkin huomannut, että jostain syystä lokakuu on minulle se pahin. Syyskuu menee vielä sellaisena alkusyksynä ja marraskuussa on jo tottunut pimeyteen. Joulukuussa tuleva joulu alkaa piristää mieltä ja tammikuu on usein uuden alku. Mutta lokakuu on jotenkin rankka, kun pimeys yhtäkkiä humahtaa päälle.

Joka tapauksessa tätä kotona kökkimistä on nyt parin vuoden aikana ollut niin paljon, että näin tämä ei voi enää jatkua! Hyvä, että marras-joulukuulle on nyt tiedossa yllin kyllin mielekästä hommaa! Koitan myös tehdä parhaani, että ensi vuodesta tulisi parempi vuosi kuin tämä on ollut. Pitää myös pitää varansa, ettei tule taas haalittua liikaa hommaa tylsyyden vastapainoksi ja ajauduttua jälleen tilttiin.