Mistä sitten haaveilen?
Uskaltaisinko kirjata tähän haaveitani, jos asiat eivät olisi kiinni rahasta tai jos en miettisi ikääni taikka liiaksi vallitsevia realiteetteja (esim. vuokrien hinnat ja palautuminen)? Aloitin kirjaamaan haaveitani, MUTTA koska olen näemmä kuitenkin aina niin järkevä, kirjaan myöskin tähän ”mutat” eli ”mikä estää” kommentit. Haaveileminen ilman järjen ääntä ei näköjään ole minulle mahdollista.
Huomaan myös, että tavoitteeni ja haaveeni ovat hyvin ristiriitaisia. Ei yksinkertaisesti ole mitään järkeä sinä, että haluan tehdä taidetta, mutten myöskään halua olla köyhä. Haluaisin asua maalla, mutta haluan käydä tanssitunneilla ja spontaaneilla brunsseilla kavereiden kanssa. Haluan oman esitystilan, mutten halua kaatua velkojen, toimistotyön ja byrokratian alle. Haluan oman työryhmän mutta haluan olla riippumaton. Haluan kiinnityksen ammattiteatteriin, mutten halua järjetöntä stressiä enkä kovia ääniä (ja lisäksi suhtautumiseni nuoriin kukkoileviin miesnäyttelijöihin ja miesohjaajiin on hyvin ristiriitainen). Haluan opiskella mutta olen liian vanha ja ehkä kokenutkin. Haluan asua pikkukaupungissa mutta silti haluan, että esityksiin riittäisi yleisöä, haluan tilavan ja ison asunnon, mutten halua raataa, enkä siivota jne…
No tässä näitä:
1. Haaveilen omasta boheemista teatteri-/tanssitilasta lähellä kaupungin keskustaa, jossa voisi treenata, tutkia, tehdä esityksiä, tehdä muitakin töitä ja viihtyä. Joka ei olisi homeessa eikä ihan kohtuuttoman hintainen. MUTTA vuokrat OVAT kohtuuttomia Helsingissä, enkä edes halua tehdä remppaa. Ja toisaalta haluaisin vielä opiskella MONTA VUOTTA alaa ennen kuin hankin oman tilan ja sitoudun johonkin. En välttämättä siis opiskella koulussa vaan ylipäänsä oppia asioita, ennen kuin uskallan leimautua johonkin tiettyyn tilaan. Toisaalta miksei omassa tilassakin voisi opiskella ja kehittyä, varmaan voisikin, jollei kaikki energia menisi tiloista huolehtimiseen.
2. Haluan opiskella täyspäiväisesti tanssia tai näyttelemistä. MUTTA en osaa päättää kumpaa, olen liian vanha JA mulla on jo teatterialan koulutus ja takana lukuisia näyttelijäntyön kursseja. Tuntisin luultavasti jossain näyttelijälinjan kansanopisto-opinnoissa oloni todella typeräksi, koska A) olisin 25 vuotta vanhempi kuin muut. B) Olisin käynyt nuo samat peruskurssit jo useaan kertaan ja C) Opettajilla olisi sama amk-tutkinto kuin mulla. Alan korkeakouluopintoihin taas on luultavasti tämän ikäisenä ihan turha suunnata ja alan töitä taas en saa, koska olen kuitenkin aika kokematon. Ehkä siis kuitenkin annan kansanopiston tanssilinjalle vielä mahdollisuuden? Niissä on usein hyvät opettajat, hyvät tilat ja motivoituneita kanssaopiskelijoita. Toki myös osa-aikatyöt ja omat projektit ovat se yksi vaihtoehto oppia ja kehittyä.
3. Haluaisin arjen, joka rullaa omalla painollaan. MUTTA en halua mennä kokopäivätöihin. Arkeni on siis yhtä sillisalaattia joka sisältää ”liiketutkielman” tekemistä Kafkan teksteistä, apurahojen hakemiseen ja inspiraatiosta epätoivoon taikka leipurin hommista impron vetämiseen mummoille. Viime vuosi kokopäivätöissä oli ihan mahtava aikalisä tähän rumbaan. Kehityin ihan valtavasti työpajojen vetäjänä sekä ihmisenä ylipäänsä, mutta samaan aikaan haaveilin vapaudesta, omien esitysten tekemisestä ja siitä, että olisi aikaa lukea, kirjoittaa ja voimia käydä tanssitreeneissä.
4. Haluaisin välillä tanssia kaiket päivät ja opiskella akrobatiaa. MUTTA kroppa ei meinaa palautua ja kärsivällisyys ja energia riittää, kun jalat vaan eivät kanna, eikä usko riitä.
5. Haluaisin olla samaan aikaan loistava tanssija, loistava näyttelijä, loistava ohjaaja, loistava kirjoittaja, ihminen ja vaikka mitä. MUTTA yhden elämän aikana en vaan ehdi kaikkea, tanssijaksi olen liian vanha ja sitten tuhlaan aikani pähkäilyyn ja jossitteluun. Lopulta usko loppuu ihan kaiken suhteen. Ohjaaminen kiinnostaa minua todella paljon, mutta samaan aikaan haluan kehittyä esiintyjänä ja liikkujana.
6. Haluan tehdä omannäköisiä esityksiä. MUTTA mulla ei ole taloudellisia resursseja: ei tiloja, ei varaa maksaa näyttelijöille, muulle työryhmälle, eikä itselleni palkkaa, enkä kehtaa vuosi toisensa jälkeen haalia esityksiini ilmaista työvoimaa enkä myöskään yleisöä. Tuottajaan ei varaa myöskään ole.
7. Haluan olla siro MUTTA runebergintortut ovat liian hyviä.
8. Haluan olla vapaa MUTTA osa jotakin yhteisöä.
9. Haaveilen suuresta kaveriporukasta ja spontaanista elämästä MUTTA en jaksa tyhmiä ihmisiä enkä kovia ääniä ja hälyä. Lisäksi olen aika mukavuudenhaluinen ja joskus myös liian herkkä ihmisten kanssa. Usein päädyn myös antamaan paljon enemmän ihmisille kuin itse heiltä saan.
10. Haaveilen omasta taiteellisesta yhteisöstä, jonka kanssa kehittyä ja kehittää. MUTTA ks. edellinen.
No, tässähän näitä haaveita nyt tulikin. Tästä tulikin näköjään ristiriitojen luettelo. Olkoon niin. Lopulta aina tulee jokin projekti tai työ, joka vie mukanaan ja elämä tuntuukin ihan mielekkäältä. Uskon, että näin käy tänäkin vuonna, kunhan vain ei vaivu apatiaan ja epätoivoon ja liian hätäisin ratkaisuihin, vaan luottaa siihen, että asiat kyllä jotenkin järjestyvät.