Mitä eroa on Kelan lääkärillä ja valelääkärillä?
Vastaus: Valelääkäri on nähnyt potilaan ja tutkinut tämän.
Sain torstaina kuntoutustukipäätöksen Kelalta.
”Et voi saada Kelan järjestämää kuntoutusta, koska työ- tai opiskelukykysi ja ansiomahdollisuutesi eivät ole olennaisesti
heikentyneet eikä niiden arvioida lähivuosina olennaisesti heikentyvän. Ajankohtaisesti sairauden oireesi ovat lieviä ja hoito- ja kuntoutusmahdollisuuksia on käyttämättä. Olennaista heikentymistä arvioitaessa huomioidaan henkilön sairaus tai vamma ja muu kokonaistilanne.”
Selvä. Mitähän hoitoja ja tutkittua lääkitystä heillä olisi tähän tarjota?! Eikö pitäisi ensin tutkia tämä sairaus läpikotaisin, löytää lääkityksiä siihen ja vasta sitten tehdä päätelmiä?
Eli n. 3 v. lievässä kuumeessa, kahteen vuoteen en ole voinut ollenkaan kuntoilla, kävelykyky huomattavasti heikentenyt (pystyn tällä hetkellä kävelemään hitaasti n. 2 km viikossa), polvet kivuliaat ja turvonneet nyt puoli vuotta, jalat spastiset ja jäykät, päänsärkyä, huimausta, kuumeilua ja oksetusta pienenkin psyykkisen ja varsinkin fyysisen rasituksen jälkeen, vuoteessa usein suurimman osan vuorokaudesta. En voi nostella mitään, kantaa mitään, en voi seistä kovin pitkään…
Miten nämä asiat eivät muka vaikuta työntekoon?! Olen aiemmin elättänyt itseni hyvin fyysisillä keittiötöillä, leipurina, kahvilanemäntänä ja lisäksi toki omankin alan töillä ja sen lisäksi tehnyt kymmenen vuotta esityksiä. Olin erikoistumassa fyysiseen teatteriin, tanssipedagogiikkaan ja teatterinäyttelemiseen, kunnes sairastuin. Nyt olisin halunnut YAMK-tutkinnon, jotta voisin uudelleenkouluttaa itseni johonkin ei niin fyysiseen työhön ja jossa tuntipalkka olisi edes yli 10 euroa, koska en pysty mitenkään kokopäivätöihin. No mutta ei.
Ja kuka palkkaisi tällaisen raadon! ?
Olen nyt siis täysin tyhjän päällä. En saa mistään mitään tukea. Viime keväänä yritin hakea oman alan töitä. Hain ainakin noin kolmeakymmentä työpaikkaa, mutta taidealan koulutus ja kymmenen vuoden kokemus alalta ei ole kovin kovaa valuuttaa työmarkkinoilla, valitettavasti. Osaan siis vaikka mitä ja aina kun saan töitä, minua ylistetään maasta taivaisiin, mutta koska työkokemukseni paperilla liittyy lähinnä esitystaiteeseen, sitä ei pidetä oikein missään arvossa.
Olen varma, että YAMK-tutkinto ja opinnoista saatava hankekokemus olisivat olleet parempaa valuuttaa työmarkkinoilla ja olisin päässyt sitä kautta kiinni työelämään. Soveltavan taiteen osaamiseni on Master-tasoa ja olisin halunnut siitä myös paperit.
Nyt olen paljon huonommassa kunnossa kuin keväällä ja järkeviä ja fyysisesti kevyitä osa-aikatöitä on todella huonosti saatavilla.
Mä melkein nyt sanoisin, että paluu työelämään koituu mun kohtaloksi. En tule löytämään sellaista sekä fyysisesti että psyykkisesti tarpeeksi kevyttä palkkatyötä, joka kuntouttaisi, vaan todennäköisesti tulee käymään päinvastoin eli lopullinen työkyvyn menetys. Mutta vaihtoehtoja ei nyt anneta.
Pistän nyt toivoni tohon LDN-lääkitykseen, jonka vihdoin sain kokeiluun lokakuussa kolmen vuoden odottelun jälkeen ja siihen, että kuntoudun lääkkeen avulla edes hieman.
Ja tämä Kelan epäoikeudenmukaisuus ei koske siis pelkästään mua vaan ihan systemaattisesti ME-potilailta evätään sairauseläkkeet, sairauspäivärahat ja sairaslomarahat. Suurin osa elää tyttömyystuella ja on ns. työnhakijana vaikka työkyvystä ei ole tietoakaan.
Eli pitääkö munkin nyt vain luovuttaa ja keskeyttää opinnot ja ruveta ”työttömäksi työnhakijaksi” ja yrittää siten kuntoutua? Mitäs helvetin järkeä siinä sitten yhteiskunnan kannalta olisi!? Tiedän kyllä, että työttömille on luojan kiitos paljonkin erilaisia mahdollisuuksia kuntouttavaan osa-aikaiseen työhön. Mutta kun en ole työtön vaan sairas tutkinto-opiskelija. Miksi en voi olla samaan aikaan työnhakija ja osa-aikainen tutkinto-opiskelija? Miksi mun pitää lopettaa opinnot, että saisin yhtään mitään tukea?
Tämä ei voi jäädä tähän!
No, mietin seuraavaa siirtoa, kunhan olen hieman toipunut isän hautajaisista.
Kuva Malenkiteatterin esityksestä ”Vähän niin kuin Alaskassa” vuodelta 2017.