Mitä itse ajattelen, mitä muut ajattelevat

Ajattelin tarkastella vähän sisäistä puhetta, joka ainakin omalla kohdallani on usein hyvin syyttävää, syyllistävää, negatiivista, junnaavaa ja lyttäävää. Siitähän seuraa tosiaan kaikenlaista: välttelyä, asioiden lykkäämistä hamaan tulevaisuuteen, pelkoa, häpeää, alisuoriutumista, suorituspaineita, yliyrittämistä, kriittisyyttä, murehtimista ja turhaa stressiä.

Näin ei tarvitsisi olla. Suuret ja ahdistavatkin tunteet kuuluvat arkeen ja elämään aina, kun elää itselle merkityksellistä elämää, tekee itselle tärkeitä asioita ja kun kohtaa itselle tärkeitä ihmisiä. Mikäli näin ei olisi, olisi kyseessä masennus tai totaalinen apatia tai vähintäänkin turtumus, tyytyminen ja tylsyys.

Mutta negatiivisia olotiloja ja omia tunnemyrskyjä voi myös ruokkia ja lietsoa turhaan omilla ajatuksillaan. Voi miettiä, miksi jää vatvomaan päiväkausiksi jotain pientä mokaa, miksi provosoituu järjettömissä määrin jonkun random-työkaverin sanomisista ja jää hautomaan kostoa viikkotolkulla tai miksi vaikka jonkun auktoriteetin hyväksyntä ja kiitos on niin tärkeää. Tällöin ehkä oma positiivinen vahvistus elämästä puuttuu ja silloin jää kaipaamaan liikaa muiden kehuja. Tai voi olla niin, ettei osaa rauhoitella ja tyynnytellä itseään sisäisellä puheella, vaan ennemminkin lietsoo murhetta, epäonnistumisen tunnetta tai kateutta itsessään.

Jos omia negatiivisia ajatuksia itsestään pitää täysin totena, tulee toki myös toimittua niiden perusteella:  jätettyä itselle merkittäviä asioita kesken tai kokonaan yrittämättä, alisuoriuduttua tai sabotoitua omat yrityksensä, takerruttua epäolennaisuuksiin, draamailtua itselle täysin merkityksettömien ihmisten sanomisista, mielisteltyä muita, murehdittua ja häpeiltyä loputtoman pitkään ja raskaasti ihan pikkuasioita. Ja ennen kaikkea: tulee elettyä jotenkin kapeasti ja säästöliekillä.

Oman negatiivisen sisäisen puheen kyseenalaistamaton kuunteleminen voi aiheuttaa myös sen, että muut ihmiset, ympäröivät kauniit ja kivat asiat ja ylipäänsä muut asiat kuin oma itse jäävät huomioimatta ja huomaamatta. Mikäli itsestään ajattelisi lempeämmin ja leppoisemmin, se siirtäisi huomiota myös itsestä ulos ja laajentaisi näin havainto- ja aistikenttää ja samalla rikastaisi elämää. Olet sitä, mihin käytät aikasi. Jos kulutat aikasi itsesi ruoskimiseen ja mollaamiseen ja oman navan ympärillä tuskailuun, siihenhän se elämä helposti hupeneekin.

Ajattelin, että jos ihan oikeasti kirjaan itseäni koskevia negatiivisia ajatuksiani ylös ja vertailen näitä muilta saamaani palautteeseen, voin oikeasti huomata eron ja kontrastin niiden välillä. Ehkä oikea ”totuus” on jotain näiden väliltä. Ja onko lopullisella totuudella oikeastaan edes niin väliä?

Nämä muiden antamat kommentit eivät tietenkään välttämättä käsittele ihan samaa ominaisuutta, tilannetta tai piirrettä, joita sisäinen puheeni koskee, mutta koitan valita tähän sellaiset, jotka voisivat periaatteessa vastata. Toisilta saatu palaute on tämän vuoden aikana saatua, kirjallista ja ihan todellista, joten en voi nyt vedota siihen, että ne olisivat täysin tuulesta temmattuja ja oman mielikuvituksen tuotetta. Tokihan voin ajatella, että ”ihmiset vain haluavat olla ystävällisiä ja keksivät näitä väkisin.” No… ainahan kaiken voi jotenkin latistaa, mutta jos nyt yrittäisin kuitenkin uskoa näistä edes jotakin ajatuksenhitusta ja antaa sen vaikuttaa itseeni. Koska keneltä se on pois?

Tässähän näitä:

Oma ajatus: Olen vanha mutta silti epäkypsä, epätoivoinen, jo parhaat päivänsä nähnyt. Peli on jo menetetty. Junat meni jo. Mitä ihmettä mä tässä vielä yritän, pitäisi jo luovuttaa. Hävettää tämän ikäisenä olla näin kesken ja lapsellinen. Epäonnistunut ihmisraunio. Reppana.

Toisten ajatuksia: Oot tuonut todella paljon turvaa ja viisautta tähän ryhmään kokemuksellasi. Mulla oli aina turvallinen olo ryhmässä, kun sinä olit paikalla. Olet tuonut paljon rauhaa ryhmään. On ollut ihana tutustua sinuun.

Oma ajatus: Olen epäonnistunut ja ikäloppu wannabeteatterintekijä. Olen haihatteleva taivaanrannanmaalari, laiska, turha ja täysin jo junasta jäänyt. Nyt on ihan liian myöhäistä enää yrittää yhtään mitään, kun parikymppisetkin ovat kokeneempia ja taitavampia.

Toisten ajatuksia: Olet mahtava esiintyjä ja tekijä, haluan nähdä todellakin sinun esityksiäsi. Olet ikinuori!  Olet upea taiteilija ja inspiroiva esikuva. Olet hyvä siinä, mitä teet ja olen ottanut mallia sinusta. Olet loistava tanssija, näyttelijä ja muusikko. Olet todellinen taiteilija ja sun kanssa on ollut tosi kiva musisoida. Oot tosi inspiroiva tekijä ja sun kanssa on ollut mahtavaa treenata. Oot omanarvontuntoinen ja tiedät, että olet hyvä siinä, mitä teet ja se on tosi inspiroivaa!

Oma ajatus: Olen epävakaa, epävarma ja lapsellinen.

Toisten ajatuksia: Ihailen kykyäsi heittäytyä, olet tunnollinen, viisas ja herkkä. Sinuun voi luottaa. Olet kaunis, rehellinen ja tunteellinen, mikä antaa muillekin tilaa olla sellaisia kuin ovat. Olet harkitseva ja herkkä ja sinun kanssasi oli ilo työskennellä. Oot tosi mukava tyyppi. Sun kanssa on tosi kivaa ja hauskaa treenata! Sun kanssa on ollut tosi ihanaa keskustella ja tutustua ja työskennellä. Olet luova ja lämminhenkinen ihminen. On hienoa, kun uskallat näyttää tunteesi ja ilmaista mielipiteesi.

Oma ajatus: Olen rasittava besserwisser, joka ei ansaitse mitään hyvää ja jonka pitäisi vajota maan alle.

Muiden ajatuksia: Oot niin vahva johtohahmo ja silti otat huomioon kaikki, se on tosi ihailtavaa. Uskallat näyttää tunteesi ja ilmaista mielipiteesi. Susta paistaa itsevarmuus ja tuut menestymään siinä, mitä ikinä päädytkään tekemään! Olet välittävä ja toiset huomioon ottava ihminen. Oot loistava kuuntelija. Et toista vanhoja totuttuja kaavoja, vaan pyrit haastamaan ja uudistamaan niitä ja tiedät, mitä haluat. Oot aivan ihastuttava tyyppi.

Oma ajatus: Olen paska näyttelijä. Miksi edes yritän. 

Toisten ajatuksia: Nautin sun näyttelemisestä, sulla on näkemystä. Olet uskomaton tanssija ja näyttelijä ja kehollinen ilmaisusi on ihan omaa luokkaansa. Oot huippulahjakas teatterin tekijä (varsinkin fyysisen)!  Sinun esityksesi ovat olleet mieleenpainuvia, kiitos niistä. Ne ovat asettaneet (hyvällä tavalla) kaikille riman korkealle. Olet hurjan lahjakas monella alueella. Tee mitä rakastat ja ovet varmasti avautuvat sinulle! Fyysinen ilmaisusi ja heittäytymiskykysi ovat aivan erityisellä tasolla. Oot monella tavalla lahjakas ihminen. Sun esitykset on ihan omaa luokkaansa.

Oma ajatus:  Olen epäonnistunut kaikilla mahdollisilla elämänalueilla ja varsinkin ammatillisesti.

Muiden ajatuksia:  Sä oot kuin sieni, imet kaiken tiedon ja taidon itseesi ja osaat melkein mitä vaan! Sussa on niin paljon potentiaalia, mä niin nään sut tuolla josssain tekemässä sun esityksiä ja toivon, että pääset vaikka mihin! Helmiä sioille, jos rupeet toimistohommiin, osaat niin paljon!  Toivottavasti löydät oman polkusi teatteritaiteilijana, sulla on niin paljon annettavaa ja oon oppinut sulta tosi paljon.

Niin. Asiat voi tosiaan nähdä monella tavalla. En tietenkään ihan joka hetki ajattele itsestäni näin negatiivisesti, toki näen itsessäni myös hyvää. Silti on aika hätkähdyttävää välillä kirjata näitä omasta mielestä täysiä ”totuuksia” ylös. Niitä voi sen jälkeen vähän helpommin alkaa kyseenalaistaa.

Olisikohan ehkä hieman rakentavampaa alkaa nähdä itsensä välillä myös hieman etäämmältä ja uusin silmin? Ehkä hieman lempeämmin.

Ps. Itse en missään nimessä ajattele, että toimistohommat olisivat vähempiarvoisia kuin teatteritaiteen tekeminen! Kyse on ehkä enemmänkin siitä, mitä juuri sillä hetkellä oikeasti elämältä haluaa ja milloin tuntee elävänsä. Toimistohommillakin on aikansa ja paikkansa!