Mitä kaipaan aiemmasta elämästäni?

Tällä hetkellä elämä on aika pientä. Vähän liiankin pientä. Onneksi on sentään vielä jalat, jotka jotenkin kantavat ja katto pään päällä, kirjoja, äänikirjoja, verkko-opintoja ja läheisiä ihmisiä. On kuitenkin monia asioita, joita kaipaan siltä ajalta, kun olin vielä terve ja tietenkin myös niiltä pandemiaa edeltäneiltä ajoilta.

Mitä kaipaan juuri nyt?

Kaipaan kotibileitä. Näinä pimeinä aikoina ihminen tarvitsisi kepeätä yhdessäoloa, keskusteluja, pientä hiprakkaa, aivojen nollaamista ura- ja terveyshuolista, naurua ja höpsöttelyä. Kaipaan myös sitä, että voisin järjestää juhlat, leipoa, laittaa ruokaa ja odotella ystäviä kylään. Kerrankin olisi syy siivota!

Kaipaan huolentonta kahviloissa ja lounasravintoloissa istuskelemista. Periaatteessa se ei ole mahdotonta nytkään, mutta jotenkin tuntuu vähän hölmöltä ylipäänsä nyt liikkua kaupungilla, mennä julkisilla ja jäädä hengailemaan ”turhan takia” ihmisten ilmoille.

Kaipaan tanssitunteja. No, niitähän toki on ollut tähän asti, mutten ole voinut sairauden vuoksi tanssia yli vuoteen.

Kaipaan lähiopiskelua. Verkkokurssit ovat ihan kivoja, mutta kaipaan kyllä sitä, että voisi olla ryhmän kanssa ihan samassa tilassa ja jutella spontaanisti ja kasvokkain. Eniten kaipaan säännöllisiä ja päivittäisiä teatteriopintoja. Nyt olinkin yhdellä näyttelijäntyön lähiopetuskurssilla ja se oli kyllä piristävää! Mutta ihan sellaiset keskustelevat luento-opinnotkin tuntuisivat nyt luksukselta. Kaipaan myös meidän viime vuoden tanssipedan ryhmää ja yhteisiä keskusteluja luennoilla.

Kaipaan jopa baarissa oleilua. Olen käynyt baarissa varmaan viimeksi vuonna 2016! Korona-aika ei siis ole liiemmin tähän vaikuttanut, mutta nyt jotenkin pikkujoulujalkaa vipsuttaisi.

Kaipaan uimista uimahallessa. No edelleenkin oma sairauteni estää tämän, mutta on se muutenkin nyt aika epäilyttävää ja riskialtista. Uimahallit taisivat nyt mennä kiinnikin.

Kaipaan teatterissa käymistä. Jotenkin ei ole nyt tullut ostettua lippua mihinkään, kun tilanne on mikä on. Yleensä ostelen lippuja aina ajoissa useampiin kauden esityksiin. Lokakuussa oltiin katsomassa kaverin kanssa Sara Mellerin ohjaama The Betty Show ja se oli kyllä todella inspiroiva! Katsoin myös striimattuna Milja Sarkolan ohjaaman Pääomani-esityksen, mutta ei se vaan ole sama asia kuin live-esitys.

Kaipaan jopa junassa istumista. Viime syksyn istuin pääosin junassa. Matkustin joka viikonloppu Helsinki-Joensuu -väliä, mikä oli kyllä aika rankkaa. Nyt ei ole paljoa tarvinnut junassa istua.

Kaipaan hellettä ja aurinkoa. Olen kesäihminen ja tykkään helteistä. Toki sitten sellainen paahtava ja jatkuva 35-40 astetta on vähän liikaa. Kevät on myös kiva, kun on aurinkoa. Tämä nyt ei kyllä sopinut yhtään otsikon alle.

Kaipaan välillä omaa asuntoa ja avaruutta.  Toki on ihanaa, että on avopuoliso ja ollut jo yli kymmenen vuotta, mutta välillä kaipaisin ihan omaa kämppää ja omaa tilaa. Olisi myös ihana, jos olisi oma työhuone. Nyt korona-aikana varsinkin, kun ollaan lähes koko ajan kotona, niin olisi ihana, kun olisi joku työhuonekoppero, johon mennä. Olen vuokrannut yhtä tanssisalia, että pääsen edes vähän pois kotoa treenaamaan tekstejä, laulamaan ja suunnittelemaan tulevia esityksiä.

Kaipaan juoksemista ja kuntoilua. No joo, edelleenkiin se sairaus.

Kaipaan spontaaneja museokäyntejä, after workeja, lounaita kavereiden kanssa ja kaverikyläilyjä. 

Kaipaan teatterin tekemistä. On tosi epävarmaa nyt tehdä mitään esityksiä mihinkään, kun ei tiedä, tuleeko yleisöä ja tarttuuko pöpöt treenatessa.

Kaipaan töiden tekemistä tai no ylipäänsä edes jonkinlaista  arkea. Työpajojen vetämistä, toimistotöitä, työyhteisöä, jopa palavereja, mitä vain arkirutiineja. Työpaikka olisi hieno juttu just nyt. Kaikkein mieluiten jatkaisin nyt täyspäiväisiä näyttelijäntyön opintoja, mutta se ei ole mahdollista tällä erää, kun no, edelleen se sairaus estää kaiken fyysisen rasituksen ja taitaa muutenkin olla koko koulu siirtynyt etäopetukseen ja rahatkin vähissä.

Kaipaan matkustamista. No joo, olisihan se kiva mennä jonnekin lämpimään. Tai vaikka siskon luokse Rovaniemelle.

Kaipaan Työväenopiston kursseja. Olisipa kiva käydä jollain häröllä kurssilla ja tavata uusia ihmisiä.

Mitä en kaipaa entisestä elämästäni on: ruuhkabussissa istuminen, liika kiire ja stressi, liika työmäärä, liika meteli, jatkuva ja väsyttävä iltaharrastuksissa (tanssitunneilla) ramppaaminen, ryhmätyöt ja hankalat ihmiset, överikännit, huonot ihmissuhteet.