Mitä opin tänä kesänä töissä?

Nyt alkoi loma ja on aika pienen reflektion. Eilen kirjoitin itselleni 10 sivua ajatuksia työharjoittelusta. Tässä niistä ajatuksista muutama.

Mitä siis oivalsin työharjoittelussa?

Opin ihan todella paljon. Opin lisää ryhmien ohjaamisesta, opin muistisairauksista ja muista aivosairauksista, opin vetämään luovia ja keskustelevia lukupiirejä, testasin aiemmin oppimaani runotusmetodia, soitin selloa ympäri taloa, vedin tuolitanssia, juttelin, kuuntelin, pidin levyraatia, luin ja lauloin runoja…

Suunnittelin ja rakensin myös tilauksesta harjoittelun aikana talon pommisuojaan meriaiheisen aistihuoneen, joka sai kovasti kiitosta sekä asukkailta että työyhteisöltä. (Kuvissa.) Siellä kuuntelimme asukkaiden kanssa aaltoja, musiikkia, teimme yhdessä runoja ja lisäksi hieman tanssahtelin, soitin selloa ja luin meriaiheisia runoja.

Mitä opin itsestäni? Opin, mitä kaikkea työn pitää sisältää, että se tuntuisi tärkeältä ja mielekkäältä. Itsestäänselvästi pidän kulttuurista vanhustyötä tärkeänä. Lisäksi työn pitää olla sekä itsenäistä että sosiaalista, tarpeeksi haastavaa, monipuolista, luovaa ja tässä työssä plussaa oli myös taiteellinen puoli ja  se, että pääsin soveltamaan monia oppimiani ja kehittämiäni soveltavan taiteen metodeja ja visuaalisen teatterityön taitojani.

Tämä työ oli tätä kaikkea. Nyt onkin sitten mietinnässä, miten tästä jatkaa. Jos joskus saisin viran, työ olisi lisäksi kokopäiväinen, todella hektinen, sisältäisi paljon tuotantoa, koordinointia, kirjaamista, tiedottamista, palavereja jne… Jos taas lähtisin residenssitaiteilijuuden suuntaan, työ olisi ehkä henkisesti ja taloudellisesti epävarmaa, apurahojen varassa ja saattaisi olla myös välillä vähän yksinäistä ja liiankin itsenäistä.

Tässä harjoittelussahan oli täydellistä se, että sain keskittyä tiettyihin juttuihin, eikä tarvinnut revetä joka suuntaan. ”Oikeassa työelämässä” tuollainen rajaaminen harvoin onnistuu, vaikka onkin kyllä tärkeä taito osata työssä kuin työssä.

Opin myös sen, että en halua tehdä pelkästään tuottajan hommia. Haluan vetää ryhmiä, olla ihmisten kanssa, tehdä myös luovia taidejuttuja ja jotain soveltavaa siltä väliltä. Tuottajan työ on liian hektistä ja stressaavaa mulle. Onneksi en saanut sitä tuottajan paikkaa silloin huhtikuussa.

Opin itsestäni myös sen, että kulttuurinen vanhustyö on ihan mun juttu. Koen sen tärkeäksi, mielekkääksi ja lisäksi olen jo aika pätevä siinä hommassa. Toki kliinistä tietoa pitää vielä haalia lisää ja terapeutin taitoja ja esim. kuvataideosaamista haluaisin lisää. Myös nukketeatterimetodit ja käsityöjutut kiinnostavat. Hoitotyöhön musta ei olisi  kunnonkaan vuoksi (suuri arvostus lähihoitajille ja sairaanhoitajille!) mutta muunlainen vanhusten kanssa oleminen ja tekeminen tuntuu luontevalta ja mukavalta.

Nyt vaan tosiaan pitäisi miettiä, mikä on se seuraava askel, kun opinnot alkavat. Että teenkö  YAMK-opinnäytetyön taiteellisesta vai jostain muusta, ehkä pysyvämmän työnsaannin näkökulmasta.

Mutta ensin  pidän loman!!