Mökkikuulumisia

Pieni postaus kännykällä.

Ihanaa, kun säät taas hieman lämpenivät; onhan täällä mökillä toki paljon kivempi oleskella lämmössä ja auringossa kuin sateessa. Vaikka tietty todella hyvä, että sitä vettä tuli; luonto on taas alkanut vihertää.

Jäin vielä vajaaksi viikoksi itsekseni tänne ja kyllä tähän yksinoloon kestää aina hieman tottua. Nyt kun olen puolitoista päivää ollut yksin täällä, en malttaisi lähteä pois ollenkaan. Olen ehkä kaivannutkin vähän totaalista yksin olemista.

Marjarumba on sairaana ollut aika raskasta. Eilen tosin vasta kunnolla aloitin karviaisten ja viinimarjojen keräämisen ja illalla tein hilloa. Eilen oli muutenkin puuhakas päivä ja se kostautuu nyt sitten tänään järjettömänä uupumuksena. En ole kyllä koskaan ollut mikään keräilijätyyppi. Ilmeisesti jotkut ihan nauttivat puskissa, metsissä ja puutarhoissa kykkimisestä ja asioiden säilömisestä?  Mun mielestä se on ihan masokistin hommaa! Heh. Vaikka toki siitä sitten jälkikäteen saa juuri sitä masokistista tyydytystä, kun on ensin kiduttanut itseään puskissa ja purkkien ääressä koko päivän! Voin kyllä sitten mieluusti tehdä niistä marjoista ja sienistä piirakoita, kakkuja ja pullia yms. Toki tuosta keräilyhommasta tuskallista tekee myös tulehtuneet polvet ja huono fyysinen kunto. Jo hillopurkkien peseminen on mulle suoritus täällä mökkerössä.

Muuten on ihanaa oleskella ulkona ja puuhailla kaikkea pientä pihalla, kunhan muistaa välillä levätä. Toki olisi ihana myös päästä pyöräilemään ja liikkumaan muutenkin. Yksi pieni pyörälenkki tehtiin viikko sitten ja yhtenä päivänä tein hieman pilatesta. Nyt olen niin uupunut, että kahvin keittelykin mutteripannulla jo uuvuttaa.

Tulevat opinnot pyörivät mielessä. Olen yrittänyt kirjoittaa nyt aamusivut englanniksi, että tulisi luontevaa kielen käytöstä. Toistaiseksi on kyllä sellaista rallienglantia, ettei mitään rajaa, mutta yritän joka päivä vähän opetella uusia sanoja ja myös höpötellä itsekseni enkuksi. Ruotsihan sieltä aina koittaa puskea väliin.

Jostain syystä myös esitys on pyörinyt kovasti mielessä, vaikkei mulla todellakaan ole varaa, voimia eikä oikein aikaakaan syksyllä tehdä sitä. Hirveä hinku vain olisi. Elättelen toiveita, että olisin ensi kesänä jo vähän paremmassa kunnossa ja voisimme tehdä esityksen syksylle 2022. Saa nähdä. Voi myös olla, että olen vielä huonommassa kunnossa kuin nyt. Ei voi tietää. Varmaan tämä luppoika aiheuttaa sen, että iskee hirveä hinku tehdä taidetta. Mutta mulla on ensi vuodelle jo kahdet (!) osa-aikaset opinnot. Yhteensä vuodelle tulee n. 50-55 opintopistettä. Se on ihan tarpeeksi, jollei jo liikaa väsymysoireyhtymästä kärsivälle!

Ihan mukavakin, kun tulee syksy. On ollut niin kesäistä pitkään ja hellettä ja tiedossa on vielä kivoja juttuja elokuulle, kuten mökkeilyä Verlassa ihan  järven rannalla (täällä ei järveä vieressä ole). Vaikka kyllä tämä koronatilanne ahdistaa. Olisi ollut ihana päästä jo vähän juhlimaan, teknoilemaan ja tapaamaan ihmisiä. Harmittaa myös jos kaikki opinnotkin siirtyvät nettiin.

Olen pitkästä aikaa myös katsonut telkkaria! Mutta miten musta tuntuu, että sieltä tulee aina ”Sinkkuillallinen”, ihan ajasta riippumatta!? Muistan, miten lapsena oli kesäisin jännää mennä mummolaan äidin äidin luo naapuriin katsomaan telkkaria (isä ja äiti olivat nuorena naapureita) kun täällä mummonmökissä (isän äidin entinen koti) ei telkkaria ollut. Mummon telkkarikin oli vielä 80-luvulla mustavalkoinen, kunnes tuli väritelkkarit. Jännää tuosta varmaan teki myös se, kun mummolassa saattoi olla serkkuja käymässä ja jäätelöä pakastimessa. Jäätelö oli aina joko vaniljaa tai Trio-jäätelöä 1,5 litran pakkauksessa. Matkalla naapuriin saattoi myös törmätä toisen naapurin kissoihin, jotka olivat mulle rakkaita lapsena.

Tässä vielä muutama fiilistelykuva!