Aa Las Palmas
Oltiin pari viikkoa Kanarian Las Palmasissa valohoidossa ja lepäilemässä. Viisi viikkoa influenssaa sairastettuani olin jokseenkin terve pari päivää, kunnes juuri muutama päivä ennen matkaa sairastuin uudelleen flunssaan. Onneksi ehdin sen pari päivää toipua, enkä matkapäivänä ollut enää kuumeessa. Mikään nautinto ei kipeänä matkustaminen ollut, kun joka paikkaa kolotti ja vilutti, mutta ainakaan en saanut mitään vakavampaa jälkitautia.
Ollaan oltu muutamana kevättalvena loskaisimpaan aikaan valohoidossa Kanarialla, ja Las Palmasissa majoitutaan siksi, koska se on ihan oikea kiva ja rento kaupunki, eikä mikään turistirysä, kuten etelän Maspalomas. Toki Palmasissakin turisteja rannan tuntumassa on, mutta myös ihan normaalia kaupunkielämää.
Loman ensimmäinen viikko meni toipuessa flunssasta, lueskellessa parvekkeella ja katsellessa merimaisemia. Luin ekalla lomaviikolla Kjel Westön uusimman kirjan Rikinkeltainen taivas. Luin kirjan suomeksi, koska se sattui osumaan lentokentällä käteen. Kirja oli positiivinen yllätys, tempaisi hieman uhkaavaan ja toisaalta haikeaan tunnelmaansa jo heti lentokoneessa.
Meillä oli kämpän parvekkeelta upeat merimaisemat ja se olikin matkan pelastus, koska paljoa missään en ensimmäisellä viikolla jaksanut reissata, enkä oikeastaan edes kävellä. Oli myös kovin tuulista ja hieman viileämpää ensimmäiset lomapäivät, joten päähineille ja nutuille oli käyttöä. Onneksi parvekkeessa oli lasit, niin ei tarvinnut siellä toppatakki päällä istua. Jouduttiin myös heti ostamaan lämpimät sisätossut, koska pelkissä villasukissa ei kylmillä kivilattioilla tarennut. Meidän talossa oli ekassa kerroksessa myös uima-allas, jonka vieressä tarkeni köllötellä vähissäkin vaatteissa koska tuuli ei sinne niinkään päässyt. Uida en altaassa uskaltanut, sen verran kylmä vesi flunssaiselle oli.
Ekalla lomaviikollamme Las Palmasissa oli suuret ”sardiinikarnevaalit”. Oli ihan mahtavaa, kun porukka oli vauvasta vaariin pukeutunut karnevaaliasuihin, jotkut koko viikon. Miehillä oli tapana pukeutua tyllimekkoihin ja peruukkeihin tai ylipäänsä naisiksi. Monet perheet ja kaveriporukat olivat panostaneet ja pukeutuneet saman teeman mukaisesti. Karnevaalin varjopuolena on, että kaikki ne asut olivat aikalailla muovisia peruukkeineen kaikkineen, joten voi vaan kuvitella, mikä määrä jätettä karnevaaleista jää. Viikonloppuna olimme mukana suuressa kulkueessa. Uskaltauduin juomaan hieman roseviiniä ja yhden mojiton ja illalla kaikki tuli ulos. Eipä alkoholi ja juhliminen oikein flunssaiselle sovi. Viimeisenä karnevaalipäivänä oli ”sardiinin” kuljetus ja lopuksi suuri ilotulitus. Katselin ilotulitusta parvekkeelta, enkä ole kyllä moista ikinä nähnyt.
Tokalla viikolla sää onneksi lämpeni, tuuli laantui ja minäkin olin jo paremmassa kunnossa. Oleiltiin enemmän rannalla, käveltiin vanhaan kaupunkiin ja takaisin (n. 14 km). Yhtenä päivänä vuokrattiin auto ja ajettiin Agaete Puertoon, joka on kiva pikkukylä itärannalla. Siellä olikin ihan yllättävän lämmin, oikeastaan kuuma. Las Palmasissa harvemmin kuuma tulee, jollei löydä ihan todella suojaista paikkaa auringossa. Puertosta ajettiin vielä 15 km vuoristotietä ylöspäin, jätettiin auto parkkiin ja patikoitin pari kilometriä tähän vuodenaikaan valitettavasti jo kuivahtaneelle vesiputoukselle El Charco Azulille. Oli ihanan lämmintä ja aurinko paistoi, joten uskalsin jopa kastautua lätäkössä, joka oli jäänyt vesiputouksesta jäljelle. Parina viimeisenä päivänä löhöttiin rannalla ja käväisin meressäkin. Yleensä olen kova uimaan, jopa avannoissa, joten tämä uimattomuus oli kova paikka minulle, mutta pääasia, että sai aurinkoa ja lepoa.
Kaikenkaikkiaan oli hyvä loma. Luin paljon (ainakin siihen nähden, mitä kotona tulee luettua), tieteellisiä tekstejä, romaaneja ja teatterikirjallisuutta. Kirjoitin monena päivänä myös aamusivuja. Sain myös kuivaa ja atooppista ihoa hoidettua hieman kuntoon auringossa.
Matka oli jonkinlainen aikalisä, sillä työt loppuivat helmikuussa ja teatteriprojekti, jota olimme suunnitelleet kesälle ja syksylle peruuntui, koska emme saaneet mistään apurahaa. Nyt olen siis tavallaan aivan tyhjän päällä ja toisaalta ihanan vapaa tekemään mitä vain. Välillä tämä tilanteeni aiheutti matkalla ahdistusta ja alakuloa ja toisina päivinä taas oli todella luova, rentoutunut ja vapaa olo. Luulen, etten nyt hätiköi mitenkään työasioiden kanssa, vaan pysyn suunnitelmassani ja keskityn soolooni eli teatteriin ja tanssimiseen kevään ja kesän ja katson sitten, mikä on syksyllä tilanne, pääsenkö opiskelemaan jne.
Vähän harmitti se, kuinka olen unohtanut espanjan sanat ihan täysin. Täytyy ottaa kesälle jokin tehokurssi. Ekalla viikolla ahdisti muutenkin liikkua ihmisten ilmoilla räkäisenä, punaisena, turvonneena ja väsyneenä, enkä varmastikaan ollut kovin rattoisaa matkaseuraa kämpän ulkopuolella joka hetki. Onneksi oli tuttu saari ja rento kaupunki, eikä mitään paineita ”nähtävyyksien” katsomiselle tai saaren kiertelylle ollut. Sai ottaa rauhassa toipumisen kannalta.
Kun nyt viime yönä iski jälleen kuumeinen olo ja räkä alkoi valua, tuli sellainen olo, että nyt mä en enää jaksa tätä. Olen ollut kaksi kuukautta kipeänä ja täysin liikkumatta, viime viikon pieniä kävelylenkkejä lukuunottamatta, ja ainoastaan yrittänyt parantua. Toisaalta ihmiset sairastavat paljon vakavempiakin tauteja, joten eiköhän tämä tästä taas.
Tämä biisi muuten soi joka ikinen lomapäivä päässä: Irwinin Las Palmas
