On aika jatkaa. Lähes vuoden kestänyt blogitauko johtuu siitä, että olen tehnyt töitä.

Olen vetänyt kymmeniä draama- ja muistelupajoja senioreille palvelutaloissa, olen ollut mukana assaroimassa taidetyöpajoja lapsille, aikuisille ja kaikelle kansalle siltä väliltä. Olen hankkinut taidetarvikkeita, naputellut ostotilauksia ja maksumääräyksiä, vastaillut sähköposteihin, tehnyt julisteita ja laatinut tiedotteita, ottanut vastaan ilmoittautumisia ja istunut kokouksissa ja palavereissa. Vuosi on ollut työn puolesta erittäin antoisa ja opettavainen. Olen saanut olla niin sanotusti kulttuurin keskiössä, työskennellä talossa, jossa tapahtuu, tapahtuu koko ajan ja paljon ja tärkeitä asioita. Olen tuntenut tekeväni osaltani tärkeää työtä ja ollut siinä täydellä sydämellä mukana. Siksi en ole halunnut hajottaa itseäni vaatimalla itseltäni iltaisin mitään sen kummempaa kuin lepoa. 

Toki olen edelleen tanssinut, mutta se on ollut oikeastaan ainoa harrastus vuoden sisällä. Olen myös nähnyt monia esityksiä ihan siellä ”omassa talossa” mutta myös esim. Jurkassa, Kansallisteatterissa ja Zodiakissa. Yhdessä pienessä tanssiesityksessä olin myös itse mukana sekä yllättäen eräässä musiikkivideossa pikkuroolissa. 

Nyt tilanne muuttuu, kun kokopäivätöitä on jäljellä enää kaksi viikkoa. Olen siirtymässä taas hetkeksi vapaammille vesille tanssin, esitysten tekemisen ja opiskelujen pariin. On aikaa ajatella, kirjoittaa, suunitella, haaveilla, käydä museoissa, esityksissä, lukea, tavata kavereita… Kova hinku päästä treenaamaan tanssia täysillä ja tekemään jotain omaa teatterin parissa. Nyt kun en kohta enää ole osa kiinteää työyhteisöä, on taas löydettävä linkkejä ulkomaailmaan muuta kautta; tanssin treenaaminen kun voi välillä olla aika yksinäistä ja itsekeskeistä puuhaa sellaisenaan. Helposti treenatessa myös vaipuu alakuloon, kun kroppa ei palaudu, kun tuntuu, että ei edisty, kun ikä painaa päälle jne. Kirjoittaminen tuo tälle hyvää vastapainoa. 

Vanhemmiten treeneistä palautuminen on aika hidasta ja mieli tanssisi paljon enemmän kuin kroppa jaksaa. Siksi täytyy olla treenien ulkopuolella myös eteenpäinvievää tekemistä, vaikka mieluusti tanssisin yhdeksästä kuuteen. Kirjoittaminen on minulle tärkeä keino jäsentää ja jakaa ajatuksia, siksi haluan jälleen palata blogin pariin.

Tervetuloa mukaan!