Tarvitseeko meidän olla niin kriittisiä toisiamme ja itseämme kohtaan, toistemme tekemää taidetta, tuotoksia, ulkonäköä, tekemisiä ja sanomisia kohtaan. Annetaan asioiden virrata ja vaikuttaa meihin. Voimme yllättyä. Perfektionismi tappaa luovuuden.

Asioiden arvottaminen hyväksi tai huonoksi, syvälliseksi tai pinnalliseksi  on useimmiten turhaa.

Tekemällä oppii tekemään, odottamalla oppii odottamaan.

Voisimme uskaltaa luottaa siihen, että vain jollain lailla hyväksymällä itsemme sellaisena kuin nyt olemme, voimme kasvaa ja kehittyä. Jos siis haluamme kehittyä ja kasvaa. Ilman virheitä ja mokia ei opi mitään. Virheiden ja mokien tekeminen on kivuliasta, oppiminen on aina isku egolle.

Ilman häpeää ei synny taidetta. Häpeä ei kuitenkaan ole itseisarvo vaan se, että asia jota käsittelet polttelee.

Usein virhe ja moka on vain omassa päässämme, jossakin ideaalissa, joka meillä on itsestämme. Ketään muuta ei paljoakaan kiinnosta meidän mokamme tai parhaimmillaan opimme siitä kaikki. Pyrkimällä jatkuvasti olemaan täydellinen ja hyvä, jäät junnaamaan paikoillesi ja yksin.

Uskalla olla nolo, ruma, keskinkertainen, ihan paska, överi, pateettinen, surullinen, iloinen, innostunut ja ihastunut. Ja uskalla näyttää se.

Kehuminen ei ole keneltäkään pois, kukaan ei saa niitä liikaa. On myöhäistä kehua sitten, kun toinen on jo kuollut.

Jos et pidä jostakin artistista tai taiteilijasta tai hänen teoksistaan, se ei ole kovin tärkeä eikä kiinnostava tieto jakaa somessa tai vauvapalstalla.Ammattikritiikki, joka on perusteltu tiedon pohjalta, on asia erikseen.

Sinä olet ihmisenä ihan yhtä arvokas kuin joku, joka on jo tehnyt enemmän ja ”menestynyt”. Et silti välttämättä ole vielä ”ansainnut” menestystä, koska se vaatii vaivannäköä. Jostain on aloitettava ja jokaisen, joka haluaa ”olla hyvä” on tehtävä töitä sen eteen. Pelkän menestyksen ja suosion tavoitteleminen ei silti kannata, se tekee vain surulliseksi ja addiktoi.

Muista: Suurta suosiota saanut ihminen on ihan yhtä lailla keskeneräinen kuin sinäkin olet. Kunnioita ihmisyyttä. Älä vaadi ammattilaiseltakaan täydellisyyttä.

Pelkkä julkisuus ei tee kenestäkään ammattilaista, eikä ammattilaisuus vaadi julkisuutta.

Tee sitä, mikä tempaisee sinut mukaansa, älä sitä, ”missä et voi mokata”, silloin aikasi ja elämäsi ei valu hukkaan.

Julkisuus ja suosio on tyhjää, jos elämä muuten on sisällyksetöntä. Liian herkille se voi olla jopa vaarallista.

Luota omaan makuusi ja siihen, mistä itse pidät, se ei ole noloa tai väärin.

Pidä erillään luova tekeminen ja materiaalin karsiminen tai oman työn kritisointi, ne sijoittuvat eri vaiheisiin prosessia.

Opi rakastamaan tai ainakin sietämään keskeneräisyyttä ja prosessia.

Tee kotiläksysi, opettele tekstisi, valmistele puheesi, tutustu materiaaliin, virittäydy ja sen jälkeen antaudu.

Epätäydellisyys tekee taiteesta, ihmisistä ja elämästä kiinnostavaa.