Vaikka elämä sairaana onkin rankkaa, pientä ja omituista, välillä on ihan hyvä yrittää olla kiitollinen siitä mitä vielä on jäljellä sekä pienistä ja suuremmistakin uusista asioista.

Kiitos oman alan töistä. Tästä olen kirjoittanut täällä jo paljon, mutta juuri nyt olen hyvin kiitollinen opetustöistä, joita mulla on ollut. Olen saanut tehdä tarpeeksi mutta ei liian haastavia näyttelijäntyön opettajan tuntitöitä juuri sen verran kuin jaksan. Ryhmät, joita olen opettanut ovat olleet ihania vaikka tietenkään kaikki ei aina menekään juuri niin kuin olisi ajatellut. Sairaus vaikuttaa kaikkeen mitä teen hyvin paljon, ja olen joutunut kompensoimaan uupumusta ja aivosumuista oloa todella huolellisella suunnittelulla, mikä taas vie paljon voimiani. Pääosin kuitenkin on mennyt oikein hyvin ja jatkan nyt opettamista vielä ainakin tämän kevään. On ihanaa, että teatteri ja luovuus ovat elämässäni vielä edes jollakin tavalla.

Olisin saanut tehdä myös kulttuuriohjaajan sijaisuuksia jatkossakin mutta niistä jouduin luopumaan sairauden vuoksi.

Kiitos uusista ystävistä. Sairaus on tuonut minulle tavallaan kaksi tai oikeastaan kolme uutta ystävää, joihin en varmaankaan olisi koskaan tutustunut muuten. Ystävät ovat olleet henkireikä työn lisäksi tämän vuoden aikana. Voi toki olla, että terveenä olisin saanut uusia ystäviä työn merkeissä, projektien myötä tai harrastuksissa, mutta juuri nämä ihmiset ovat tupsahtaneet elämääni tavallaan juuri sairauden ja elämäntilanteeni vuoksi.

Kiitos siitä, että äiti on löytänyt uuden rakkauden, joka auttelee häntä kaikenlaisissa puhdehommissa, kuljettaa lääkärille ja kauppoihin ja on muutenkin seurana isän kuoleman jälkeen. Koska itse en jaksa äidin luokse kovin usein matkustaa etäisyyden vuoksi, on hyvä, että hänellä on mukavaa ja leppoista seuraa päivittäin.

Kiitos avomiehelleni kaikesta mahdollisesta.

Kiitos kissoille, että olette olemassa. Kissat tuovat paljon iloa elämään.

Kiitos blogin lukijoille ylipäänsä, että luette tätä ja kiitos myös että kommentoitte kivasti ja asiallisesti ja kannustavasti! Ootte tärkeitä! Ja kiitos myös teille, jotka olette ehdottaneet kaupallisia yhteistyökuvioita. Valitettavasti mulla ei ole sellaisiin, ainakaan juuri nyt, voimia eikä intressejäkään oikein. Ellei nyt sitten hauta-arkuista ole kyse esim. Heh. Uusi sello kelpaisi myös (vinkkivinkkinen) mutta valitettavasti en sitäkään jaksaisi enää oikein soittaa. Tai jos joku firma tai teatteri haluaisi tarjota esitykselle treeni- ja esitystilat kannustusmielessä tärkeän asian puolesta!

Kiitos siitä, että Suomessa on ainakin toistaiseksi vielä rauha. Vaikka täällä vallitseekin nyt todella kovat arvot ja täysin kestämätön ”köyhät kyykkyyn”, ”kulttuurilta ja taiteelta rahat pois” ja ”sairaat ja vanhat suoraa hautaan” -ajattelu.

Kiitos taide: musiikki, esitystaide, teatteri, valokuvat, elokuvat, kuvataide ja varsinkin äänikirjat!