Raha raha ja aina vain raha

Luin toissapäivänä Sisko Savonlahden kolumneja ja hän suhtautuu hyvin kriittisesti ns. somevaikuttajiin, jotka elättävät itsensä pelkästään markkinoimalla erilaisia tuotteita blogeissa ja instassa. Hänen mielestään on kyseenalaista, että suhtaudumme niin kritiikittömästi siihen, että olemme ottaneet ihailun kohteeksi ihmisiä, jotka työkseen pelkästään yllyttävät meitä ostamaan uusia asioita ja sitten kutsumme heitä ”vaikuttajiksi” ja heidän kirjoituksiaan joskus jopa journalismiksi. Ainoa syy, miksi ihailemme heitä, on se, että he tienaavat hyvin. Muulla ei ole merkitystä.

Olen kyllä Savonlahden kanssa salaa aikalailla samaa mieltä. En oikein ymmärrä, miten niin turhasta ja henkisesti tyhjästä työstä maksetaan niin suuria palkkioita ja sitten paljon tärkeimmistä töistä maksetaan aivan surkeasti. Ja mitä ihailtavaa ja esikuvallista on siinä, että yllyttää ihmisiä ostamaan ja kuluttamaan uusia tavaroita, joita voisi aivan hyvin saada käytettynäkin? Tästä kaikesta on tullut ihan normaalia toimintaa ja asiaa kritisoivat ihmiset ovat sitten vain kateellisia kitisijöitä. Toki ”vaikuttajia” on joka lähtöön, ei ole tarkoitus leimata kaikkia. Osa puhuu esim. blogeissaan tärkeistäkin asioista.

Savonlahden kolumnin kommenttikentässä oli kiinnostava ajatus siitä, että mitä jos hylkäisimme rahan vaihdon välineenä kokonaan ja vaihdon välineenä toimisikin  työ. Ainoastaan työt, jolla olisi ihmisille oikeasti merkitystä, jäisivät jäljelle. Jos ylimääräistä rahaa ei olisi, ei olisi myöskään ihmisiä, jotka tekevät pelkästään rahan ympärille perustuvaa lisääntyvään kulutukseen yllyttävää työtä. Ei olisi myöskään ihmisiä, jotka haalivat rahaa yli tarpeensa vain rahan takia ja sitten lisää omaisuutta ja tietenkin lisääntyvässä määrin myös valtaa itselleen. Rahalla saa valtaa ja jos rahaa ei ollenkaan olisi, jakaantuisiko valtakin tasaisemmin? No, en ole mikään taloustieteilijä. Älkää ampuko mua. Tässä olisi tietenkin omat ongelmansa ja vaarana on, että mennään kommunistiseen totalitarismiin, jossa kukaan ei saisi omistaa yhtään mitään. Mutta joku tässä mättää pahasti, että joillakin on omaisuutta ja materiaa ihan kohtuuttomasti yli tarpeen ja toisilla  ei yhtään. Ja se, että tätä pidetään jonain luonnonlakina, johon ei kertakaikkiiaan voi mitenkään puuttua.

Miksi ylimääräistä tavaraa tuotetaan? Koska tämän hetken maailma vain toimii niin. Mutta ei se oikeasti ole mikään luonnonlaki. Voitaisiinko toimia toisinkin, niin että kenelläkään ei edes olisi rahaa ja että turhaa tavaraa ei siksi kannattaisi tuottaa? On ihmisiä, jotka eivät oikeastaan tee millään tavalla merkittävää työtä, eivät henkisellä tasolla (taide, kulttuuri,tiede), eivätkä fyysisesti merkittävällä tasolla (esim. hoivatyö, terveydenhoito, siivoaminen, ruuan valmistus) vaan he tekevät työtään vain tehdäkseen itselleen enemmän omaisuutta. Rahasta on tullut ihan kaiken mittari. Ei ole mitään väliä sillä, mitä työkseen tekee, kunhan vain tienaa mahdollisimman paljon. Miksi näin on ja kuka siitä hyötyy? No ne rikkaat tietenkin. Ja tämä on ihan normaalia?

En ole ikinä ymmärtänyt sitä, että joku opiskelee vuosi tolkulla kauppakorkeakoulussa perustaakseen yrityksen, joka sitten myy jotakin ihan täysin turhaa tuotetta vain sen vuoksi, että siitä saa paljon rahaa. Mutta moni pitää tätä kyseenalaistamatta ihan normaalina elämäntarkoituksena ja kaikki ympärillämme jopa kannustaa siihen. ”Kun tuo, niin kaipa minäkin sitten”. Täysin turhana sen sijaan usen pidetään työtä, joka ei tuota suoraan taloudellista pääomaa, kuten taide, tiede, opetus, hoiva, kulttuuri, vapaaehtoistyö tai kotitaloustyö. Eikö tämä ole melko nurinkurista?