Minä läksin Pohjois-Karjalaan!

Vaihdoin farkut verkkarihousuun.

Terkut Pyhäselän rannalta!

Olen tänään harjoitellut laiturilla tahdonalaista itkemistä ja kaivellut esiin omia havaintoja surusta ja hylkäämisen tunteesta. Miltä hylkääminen tuntuu ja näyttää kehossa?

Tehtävänä on siis koostaa jostakin tunnetilasta lähtien pieni sanaton esitys.

Mut on jätetty kaksi kertaa sähköpostilla, ja vaikka noista molemmista eroista on jo yli 10 vuotta aikaa, muistan vieläkin, kuinka hylkääminen tuntui kuin iskuna palleaan ja fyysisenä pahoinvointina. Aika ”hieno juttu” sinänsä, että meillä oli tuolloin käynnissä läsnäolo-/joogakurssi teatterikoulussa, kun tulin jätetyksi. Muistan, että lähinnä itkin kurssilla (mikä ei haitannut opettajaa yhtään), mutta samaan aikaan tutkiskelin omia tuntemuksiani hyvinkin tietoisesti ja etäältä kurssikirjallisuuden keinoin. Muuten en varmaan muistaisikaan tilannetta niin hyvin!

Jännä uusi oivallus muuten, että feikki-itkustakin tulee päänsärky!

Viikko näyttelijäntyön opintoja takana ja kivaa on ollut! Ihanaa päästä taas kunnolla teatterin tekemiseen kiinni. Meillä on mukava ja monipuolinen ryhmä ja maisema on myös kohdillaan! Täällä on hyvä olla.

Joensuun tanssiopistollakin olen parina iltana käynyt. Testasin baletin ja nykytanssin. Tunnit olivat hyviä ja tehokkaita, joskin hieman sisäänpäinlämpiävä tunnelma tanssiopistolla mutta ehkä se siitä.

Olen myös löytänyt itsestäni ihan uuden sosiaalisen puolen. Mulla on jopa kämppis!

Tässäpä pintapuoliset pikakuulumiset kännykkäkuvineen! Toivottavasti kuvat ovat oikeinpäin, en pääse ihan heti koneelle tarkistamaan.