Toukokuun kuulumisia
Laitetaas nyt vaihteeksi vähän kuulumisia.
Ollaan Pohjanmaalla ”lomailemassa”, jos nyt sairaalla varsinaisesti mitään lomaa on, kun en muutenkaan juuri mitään jaksa ja toisella on etätöitä. Mutta ympäristönvaihdos toki aina välillä kiva juttu!
Lämpötila on kohonnut viikossa yli 20 astetta. Hieman alkaa ruoho täälläkin vihertää ja valkovuokot ja narsissit kukkivat. Kirsikankukista ei vielä ole tietoa. Toivon, etteivät vielä tällä viikolla alakaan kukkia, koska on luvattu vielä yöpakkasia. Viime vuonna kävi niin, että kukkiminen meni pilalle yöpakkasten vuoksi ja kirsikoita ei tullut sitten ollenkaan.
On kivaa, kun pääsee juomaan aamukahvin tuohon pihalle ja muutenkin tulee oltua ulkona, vaikken siellä mitään hommia pysty tekemäänkään.Tykkään tästä alkukesästä, kun ei ole vielä hyttysiä eikä paarmoja pörräämässä. Viikonloppuna hieman voimistelin ja tein kävelylenkin ja katsottiin euroviisut. Se nyt sitten kostautui eilen ihan jäätävällä fyysisellä jälkiuupumuksella ja heräsin toissayönä etovaan oloon, joka jatkui eilen pitkin päivää. Harmittaa, kun kaikki kiva tekeminen, pienikin aktiviteetti, on liikaa. No, viimeyönä nukuinkin sitten 15 tuntia ja tänään on hitusen parempi olo mutta edelleen todella uupunut. Olen muutenkin nukkunut täällä todella paljon.
Muuten päivät koostuvat lähinnä aamusivujen kirjoittamisesta (jos käsi toimii), lintujen ja puiden tuijottelemisesta, ruuanlaitosta ja musiikinkuuntelusta. Olen myös uskaltanut hieman saunoa täällä, kun en malta olla saunomatta vaikka siitäkin tulee välillä todella huono olo; sydän alkaa tykyttämään ja etoo. Ihan hitusen olen myös jaksanut lukea Miki Liukkosen Vierastilaa. Luettua tulee nykyisin terveisiin vuosiin verrattuna todella vähän, kun aivot eivät vain meinaa toimia ja saman lauseen saa lukea useaan kertaan. Myöskään silmät eivät oikein toimi ja tulee vain paha olo, jos yrittää lukea.
Oli tarkoitus hieman yrittää edistää esityskäsikirjoitusta täällä mutta vielä ei ole ollut voimia/energiaa siihen. Mitään fyysisiä pihahommia en edes yritä, niistä romahtaisi kunto luultavasti lopullisesti. Ihan iisisti vaan, päivä kerrallaan sitä, mitä nyt vähän jaksaa.
Meillä on tulossa muutto tänä kesänä. Muutetaan Helsingistä maalle, joten jatkossa saakin sitten olla rauhassa omalla pihalla niin paljon kuin sielu sietää. Kiva juttu! Niin kauas ei kuitenkaan muuteta, ettenkö sieltäkin päin pääse kerran viikossa opettamaan Helsinkiin. Kiva, että opetustyöt jatkuvat ensi vuodenkin! Kerran viikossa jaksan toistaiseksi vielä jotenkin opettaa, mutta sen enempään eivät voimat tällä erää riitä. Muutto tapahtuu hissuksiin, voimien rajoissa. Muuttaminen on terveenäkin rankkaa puuhaa ja nyt pitää ottaa kyllä todella iisisti sen kanssa. Jo tämä kirjoittaminen saa minut nyt uupumaan ja hengästymään.
Kivasti meni tämän kevään opetukset siihen nähden, miten huonossa kunnossa olen. Sain oppilailta ihanaa palautetta ja ryhmä oli kyllä tosi kiva niin kuin oli edellisenäkin vuonna.
Välillä on vähän yksinäinen olo, vaikka toki elämässä on muutama läheinen ihminen ja pari uuttakin tärkeää ihmissuhdetta syntynyt yllättäen tässä viime vuoden aikana. Kyllähän se sosiaalinen elinpiiri pienenee, kun ei juuri missään jaksa käydä, eikä kavereita oikein nähdä. Ne vähätkin ystävät katoavat, kun tarpeeksi monta kertaa joutuu sanomaan, että en jaksa nytkään lähteä kotoa mihinkään. Toisaalta olisi aika raskasta sekin, jos olisi kovin laaja kaveripiiri ja paljon ystäviä, koskapa en jaksaisi heitä kuitenkaan nähdä.
Eipä tästä nyt kovin hilpeä postaus tullutkaan. Tällaista tämä on, hyvin pientä ja yksinkertaista tämä elämä nykyään. Kaikki on muuten ihan hyvin, sairautta ja loputonta uupumusta lukuunottamatta.
Tavallaan kesä vielä lisää sitä ulkopuolisuuden tunnetta, kun on kaikenlaisia tapahtumia ja ihmiset nauttivat menemisistä ja sosiaalisista jutuista ja uimisesta ja liikkumisesta ja muusta sellaisesta. Toki voin mennä uupuneenakin johonkin tapahtumaan mutta melu, häly ja ihmispaljous vain lisäävät sitä uupumusta ja pystyasennossa en jaksa juurikaan olla, enkä ihmisten kanssa jutella, joten todella raskasta olisi mennä vaikka johonkin festareille. Mitään liikuntaa en voi harrastaa, joten esim. sen katsominen kun toiset tanssivat ja ilakoivat vain lisää surumielisyyttä. Paremmin siis viihdyn lopulta kaukana ihmismassoista ja vilinästä luonnon keskellä. Terveenäkään en kaipaisi mitään ihmeellistä. Nauttisin paljon, jos voisin pyöräillä, juosta, uida, tavata joitakin kavereita ja käydä pienissä tapahtumissa, tehdä vaikkapa esitystä, lukea, kirjoittaa, käydä töissä ja opiskella erilaisia juttuja mutta mitkään näistä asioista eivät nyt enää kuulu mun elämään, koska keho ei palaudu, aivot eivät toimi ja energiaa ei ole.
Näillä mennään siis tämä(kin) kesä. Lepoa, ulkona istumista tai makaamista, hieman voimien salliessa lukemista ja kirjoittamista, kävelyllä käymistä ja tietenkin terveellistä ruokaa. Ehkä jotain pientä sosiaalista kanssakäymistä myös jaksamisen puitteissa.
Kivaa toukokuuta kaikille!