Turvatoimikritiikin pohdinta jatkuu…

Palatakseni vielä eiliseen kirjoitukseeni liittyen tuohon koronan turvatoimia koskevaan kritiikkiin ja turvatoimien mustamaalaamiseen.

Olen  saanut tuonne muutamia asiallisia kommentteja. Kiitos, hyvää keskustelua!

Kirjoitin eilen tekstini aika nopeasti ja hieman tuohtuneessa tilassa ja monia tärkeitä pointteja jäi kirjaamatta. ”Rokotetta odottava”-nimimerkki kommenttiboksissa oikeastaan kiteytti hyvin omatkin ajatukseni. Mietin itsekin tuota, että mahtavatko kriitikot kieltäytyä hoidosta, kun tauti sattuu omalle kohdalle. Koskettaako mahdollinen sairaus tai kuolema kuitenkin jonkin verran, jos se osuu omalle kohdalle tai jos läheinen sairastuu? Entä jos oma leikkaus tai muu tärkeä kiireellinen hoitotoimenpide viivästyy kuukausia sen vuoksi, että korona leviää hallitsemattomasti ja tehohoidossa on niin paljon väkeä, että hoitopaikkoja ei yksinkertaisesti ole?

Omia vanhempiani ahdistaa tällä hetkellä kotiin eristäytymistä enemmän se, että ystäviä on kuollut koronaan. Jollekulle se on vain numero tilastossa, toiselle se on ystävä, isä, äiti, työkaveri… Mulla on myös pari tuttua, jotka ovat saaneet pitkäkestoisen koronan/kärsivät jälkitaudista ja huoli työkyvyttömyydestä painaa. On raskasta 30-vuotiaana menettää työkykynsä keväällä holtittomasti levinneen viruksen vuoksi, kun olisi voinut elää elämänsä oman alan työtä tehden ilman sairastumista.

Toki kaikesta saa ja pitää keskustella ja voidaan olla montaa mieltä. Olen itsekin joutunut luopumaan opiskelusta, harrastuksista ja esitykset on jouduttu siirtämään hamaan tulevaisuuteen osin turvatoimien, osin oman maalaisjärjen, osin oman sairauteni vuoksi. Ja toki pienyrittäjien toimeentulo ja vanhusten yksinäisyys koskettaa. Mietin myös välillä sitä, miksi kauppakeskukset voivat olla auki, mutta teatterit on suljettu, vaikka pöpöt leviävät todennäköisesti kauppakeskuksissa vaeltavissa nuorisoporukoissa paljon helpommin kuin tarkasti koordinoiduissa teatteritapahtumissa.

Olen itse luultavasti saanut rajun influenssan jälkitautina nyt jo kaksi vuotta kestäneen kroonistuneen sairauden, joka kyllä rehellisesti sanottuna rajoittaa elämää vielä paljon enemmän kuin nämä rajoitukset. Sairaus oltaisiin ehkä voitu estää sillä, ettei esimies olisi tullut työpaikalle kipeänä tai jos hän olisi edes käyttänyt maskia tai jos olisin itse käynyt ajoissa rokotuksessa. Kyllä, influenssaan kuolee myös väkeä, mutta kuolisi vielä enemmän ilman rokotteita. Maski ei varmasti olisi haitaksi, jos kärsii influenssasta tai kotona pysyminen. Se, että myös influenssa on joissain tapauksissa vakava sairaus, ei vähennä koronan vakavuutta.

Olen jutellut sairaanhoitajakavereideni kanssa ja tuo kuormittavuushuoli on ihan todellinen. Mitä enemmän tehohoidossa on koronapotilaita, sitä vähemmän hoitoa saavat muut vakavasti sairaat. On maita, joissa tilanne on nyt se, että hoitoon ei kertakaikkiaan enää mahdu. Ja tosiaan, jos tilanne Suomessa on suhteellisen hyvä, miksi haluaisimme tieten tahtoen sen huononevan? Onko se realismia vai kärsivällisyyden puutetta?

Mua huolettaa tuo, että niin monet eivät vain piittaa yhtään. Pelkään pahoin, että tämä ”realismi” iskee kuin häkä parhaiten juuri niihin, jotka eivät kertakaikkiaan vain piittaa ja sitten heillä on iskulauseet ja sivusto ja höpöartikkeleita ties mistä lähteistä, joihon vedota. Heille maskisuositus on ”natsismia”, ”vanhukset sietävätkin joutaa hautaan”, eivätkä he ymmärrä, että se maski suojaa nimenomaan sitä toista ihmistä, ei itseä. Mullekin todettiin, että ”voi voi käytä sä vaan maskia koko loppuelämäsi, niin jatkossa säästyt jäkitaudeilta.” Ei se maski koko kansakuntaa pelastakaan, se on vain yksi asia muiden joukossa, joilla pandemiaa pyritään hillitsemään. Ja koska juuri tämä virus muunnelmineen on kuitenkin aika uusi asia, on moni asia toki vielä sellaista varman päälle toimimista. Omasta mielestäni kuitenkin parempi on toimia varman päälle kuin jättää toimimatta.