Ura-ajatukset selkenee pikkuhiljaa
Pää on meinannut viimepäivinä tai no oikeastaan kuukausina hajota näistä urapohdinnoista. En ole siis vuosikausiin hakenut yhteishaussa mihinkään, koska mulla on jo kaksi tutkintoa, mutta nuo media-/journalistiopinnot ovat kummitelleet mielessä jo pitkään. Nyt erityisesti, kun oman alan töitä ei voi tehdä.
Yhteishaku alkoi nyt siis tänään, ja olen yrittänyt pääni puhki selvitellä ja miettiä mihin hakea ja miksi. Mitä haluan vielä opiskella ja mikä olisi järkevää. Mikä koulutus parhaiten veisi mua työelämässä eteenpäin ja mihin ylipäänsä haluan jatkossa keskittyä. Tiedän varmaan nyt ihan joka ikisen Suomen ammattikorkeakoulun, peräkylän opiston, yliopiston, Avoimen yliopiston ja Kesäyliopiston opintotarjonnan. Kysykää mitä vaan! No ok, insinööriopintoihin, logistiikkaan ja kaupallisiin tutkintoihin en sentään ole perehtynyt.
Olen nyt printannut kolmen eri koulutusohjelman ennakkotehtävät ja tajusin, että se tunne, minkä nuo tehtävät ja niihin paneutuminen aiheuttaa, kertoo aika paljon siitä, onko kyseessä sellainen koulu, joka ihan oikeasti kiinnostaa.
Joidenkin tehtävien kohdalla tuntuu, että joo, periaatteessa mun pitäisi olla kiinnostunut tästä, mutta jotenkin en ihan hirveästi ole ja tuntuu väkinäiseltä edes aloittaa. Kyse ei mielestäni ole laiskuudesta, vaan siitä, että jos sisäinen palo ja motivaatio jo ennakkotehtäviä tehdessä puuttuu, niin onko mitään järkeä hankkia tutkintoa siltä alalta pelkästään järkisyistä? En tiedä. Voihan toki olla, että opinnot tempaavat mukaansa. Yleisesti ottaen osaan kyllä suotuisassa ympäristössä innostua melkein mistä vaan.
Erään Taiteen Master -koulutuksen tehtävät sitten yhtäkkiä tuntuivatkin täysin järkeenkäyviltä: Tässä asiassa haluan kehittyä, tähän mulla on jotakin sanottavaa ja tätä haluan oppia lisää. Ja mikä tärkeintä, se mitä jo osaan, ei menisi hukkaan. Taisin sittenkin löytää itselleni oikean koulutuksen! Samalla saisin taiteen YAMK-tutkinnon. Opinnot voi myös suorittaa aika itsenäisesti, joten opiskelu onnistuisi työn ohella. Nyt pitäisi sitten vain vääntää neljä melko aikaavievää ennakkotehtävää. Mutta se ei tunnu pahalta, koska ala tuntuu omalta ja olen menossa kesällä suorittamaan harjoittelunkin, joka liippaa läheltä. Pitkästäaikaa pitäisi tehdä myös portfolio omista taiteellisista töistä. Siinäpä onkin hommaa.
En ole vielä ihan täysin hylännyt ajatusta noista medianomiopinnoistakaan. Koulussa oppisi monia hyödyllisiä taitoja, mitä nykypäivänä työelämässä tarvitsee… Ehkä haen sinnekin, katsotaan sitten, mitä tapahtuu. Taidan sydämeltäni sitten kuitenkin olla enemmän taidepedagogi kuin journalisti, vaikka kirjoittamisesta pidänkin. Soveltava taide, taiteen vieminen sinne, missä sitä ei ole totuttu näkemään (esim. palvelutalot), yhteisöllisyyden lisääminen, yhdessä tekeminen ja syrjäytymisen ehkäiseminen ovat mulle tärkeitä asioita ja niiden parissa haluaisin jatkossakin työskennellä.
Tavallaan toivon, että joku ulkopuolinen sanoisi mulle, mitä mun kuuluisi tehdä, ja sitten kuitenkin tiedän, ettei kukaan muu voisi olla enempää perillä näistä asioista kuin minä itse.
Toivon, että voisin kuukauden päästä kirjoittaa tänne, että ratkaisu uran suhteen on löytynyt, mutta eihän se niin mene. Pelkkä päätös ei riitä, sitten tarvitaan vielä hitosti työtä, sinnikkyyttä ja uskoa tulevaisuuteen, että se joskus tuottaisi tulosta. Mutta ensin pitää kuitenkin tehdä se päätös, muuten ihan kaikki junnaa paikallaan.