Minusta tuli elektroninen reilu viikko sitten. Kehoani muokattiin aika rankasti. Kyse ei ole silikonitisseistä, vaan kipustimulaattorista.

Kärsin vaikeista hermovauriokivuista, joiden johdosta päädyttiin näin drastiseen operaatioon. Epiduraalitilaan ujutettiin sähköpiuha, joka tunneloitiin ja yhdistettiin vatsanseudulle, ihon alle implantoituun stimulaattoriin. Voin ohjailla sitä kaukosäätimellä. Laitteessa on kyse siitä, että sen lähettämät sähköimpulssit häiritsevät kipusignaalien matkaa aivoihin. Ne ikäänkuin eksyvät reitiltään ja kuolevat nälkään.

Kipu on ollut elämässäni lähes aina, mutta tämä sähköllä blokattava kipu yli 16 vuotta. Se tuli kuvioihin loukkaannuttuani pahasti auto-onnettomuudessa. Kaikkea on jo lähestulkoon kokeiltu, sillä stimulaattoriin ei lähdetä löysin rantein. Se on kallis laite, eikä sovellu kaikille. 

Tämä antaa minulle toivoa, sillä laite todella tuntuu toimivan, vaikkakin näin alkuun on hieman kummallinen ja kyborginen olo. Mutta se on pieni hinta toimivasta kivunlievityksestä!

Olen muutenkin hieman muokattu malli, sillä vuonna 2001 minulta poistettiin paksusuoli. Kroonisen, kivuliaan sairauden vuoksi. Olin silloin 22 – vuotias. Nyt ikää on jo enemmän, mutta elon vuosia kuitenkin vielä paljon edessä.

En muista, millaista on olla kivuton. Sellaiseksi ei edes tämä laite minua tee, mutta toivon mukaan helpottaa oloa ja parantaa elämänlaatua. Muuta en kaipaakaan, se riittää. En ole unelmoinutkaan kivuttomuudesta vuosiin, sillä tiedän sen olevan mahdotonta.

Teen vapaaehtois- ja järjestötyötä resurssieni mukaan, saan sitä kautta sisältöä elämääni. Merkityksellisyyden tunne on niin kovin tärkeä ja sitä minä tätä kautta haen, sekä tyydytän tarvettani olla avuksi. Minusta piti tulla sairaanhoitaja, mutta opinnot loppuivat kuin seinään kolarin vuoksi. 

Ehkä nyt, kyborgina, jaksan ja kykenen enemmän, ainakin vähemmällä kivulla.

BionicWoman