Jos sinä olisit monen sijaan yksi, usean summa, kuulostaisit joltiseenkin tältä. Siirapilla ja pieruilla.

Muutat toiseen kaupunginosaan vuonna 1987. Se tuntuu maailman- tai vähintäänkin salapoliisileikkien lopulta, mikä on suunnilleen sama asia, ja itkenkin sitä sinulle pajupusikossa katkerasti. Tulen kuitenkin kylään uuteenkin kotiin ja otetaan sun tuoreet huudit haltuun. Onnittelemme toisiamme jännittävällä löytöretkellä: sinä osaat kellon ja minä lukea. Kuinka kätevää! Löydämme siis takaisin oikealle kadulle oikeaan aikaan, jahka on päivällistä tarjolla. Went all Marco Polo on yo ass, Toejoki!
Sinulla ja sisarellasi on yhteinen huone. Sisarkin tykkää New Kids on the Blockista, vaikka onkin meitä vanhempi. Eniten Joeysta ja haluaisi samanlaisen tukan. Sitä en muista, kuka on sinun suosikkisi, mutta liilanvärisiä toppahousujasi en unohda koskaan.
Eikä kun hei – Jordan, Jordan ehkä?! Itse tykkään pitkänaamaisesta Dannysta, vaikka siitä ei muka tykkää KUKAAN.

Me istumme tuntikausia hampurilaisravintolan loosissa juomassa jäävettä, koska ei ole varaa muuhun, eikä oikein muita paikkoja, joihin mennä. Me sovimme, että jos nämä poikaystävähommat eivät kohtsillään ryhdy ottamaan tulta alleen, niin mennään porukalla Lintulan nunnaluostariin, viimeistään jokusen vuoden päästä. 18-vuotissynttäreilläni pieraiset mojovasti parvekkeella ja maailman ihanimman Matin ilme on ikuistamisen arvoinen. Hän on siihen mennessä kai luullut, että tytöt kakkivat ruusunnuppuja ja ranskanpastilleja. Minä rakastan sinua. Ja Mattia, tietty, mutta se on salaisuus.

Vuosia myöhemmin, petyttyäni ihan eri rakkaudessa, sinä tulet luokseni suu täynnä kirosanoja, kädet täynnä viinipulloja ja sydän rakkautta. Joskus virheellisesti luullaan, että ystävyyden mitta on se, miten laadukkaasti osaa olla myötätuntoinen, mutta tosiasiassa se on myötäkiukku, joka nostaa ystävyyden sfääreihin. Kun joku raivoaa kanssasi maailman perkeleellisyyksiä, tai puolestasi, jos et itse jaksa.

Minä tiedän, että sinä ajattelet minua. Olet kertonut ottavasi vasiten aikaa sitä varten ja ajattelevasi ihmisiäsi oikein hartaasti. Pesen hampaitani aamulla ja minua naurattaa miete sinusta ajattelemassa minua ja muita tarmokkaasti ja pieteetillä. Hammastahnaa hulahtaa suupielestä rinnuksille. Sinä muistat KAIKEN.

Sinulle ja ainoastaan sinulle olen raskaimpina hetkinä raivonnut kuin eläin ja häätänyt sinua hemmettiin. Aina olen kuitenkin tullut takaisin ja löytänyt sinut sen kaipaamani etäisyyden päästä odottamasta. Se ei ole sinulta nöyryyttä, vaan jaettua ymmärrystä siitä, että meillä on parempi toistemme kanssa kuin ilman. En ole mistään kiitollisempi kuin siitä.

Koska minä tunnen sinut, vaikka itse olen kettu, jonka kesytit. Tiedän, milloin poskilihaksesi kiristyvät ihmispaljoudessa, kun tyypit jumittavat. Osaan arvata kohdan, jossa naurat. Sinä puolestasi tiedät, että minun iltani alkaa olla loppuun asti katseltu, kun nakkaan suuhuni minttupastilleja. Kaksi, aina kaksi pastillia.

Sinä näet, jos istun baarin terassilla katselemassa ihmisiä tietoisesti ja olemassa sellainen tyyppi, joka katselee ihmisiä terassilla. Sinä saat minut siitä ja tuhannesta muusta asiasta nalkkiin, eikä minua silti nolota yhtään. Minä osaan puhua sinun suullasi tarvittaessa, mutta emme varasta toistemme hyviä läppiä, koska se jos mikä on ärsyttävää.

En ole ikinä ollut nopea tai nokkela, mutta jostain käsittämättömästä syystä olen mielestäsi ratkiriemukas. Tämä ei lakkaa ihmetyttämästä minua. Ja kanssasi saan myös luvan kanssa olla ankea pälli. Me voimme istua kahvilassa vailla mitään sanottavaa. Katseemme pyyhkäisevät välillä toisiaan ja palaavat jälleen kattorakenteisiin, ohikulkijoihin ja kuppiin, jonka pohjalle maitokahviliru on kovaa vauhtia kuivahtamassa. Siunaa ja varjele, miten aika on pysähtynyt tähän kuoppaan, joka on Sokoksen kirkkaasti valaistu kafeteeria! Sinä keksit puolivaivalloisesti jutunjuurta katsomistasi leffoista ja me molemmat tiedämme, että kohta on aika lähteä kotiin, ennenkuin kumpikaan katsoo parhaaksi lyödä itseään tajuttomaksi tarjottimella. Takapöydän pienet tädit puhuvat omista ja toisten kihdeistä, ja sinä toteat silminnähden ilahtuneena, että kenties jollakulla oli vielä laimeampi meininki kuin meillä. Ja niinä hetkinä minä sisuksissani lemmin sinua niin kuin ei olisi huomispäivää. Lähdemme pois ja vain vaivoin olen liukuportaissa kampeamatta itseäni reppuselkääsi apinahaliin.

Sinä opetat minut pois kateudesta ja kilpailusta. Sinä puhuttelet minua niin kauniisti, että menen solmuun, ihan o i k e e s t i. Sinulle saan olla aivan kokonainen ja täydellinen tällaisena, naama räässä ja pää jäässä. Minä ihailen sinua, enkä pidä sitä mitenkään salassa. Sinä olet muuttanut pois kotoa teini-iässä ja tahinut paikkasi maailmassa ihan itse, olet saattohoitanut rakkaasi, kasvatat lastasi huikealla lempeydellä, olet tullut kaapista ja olet sekä hauskin että hienovireisesti älykkäin tuntemani ihminen. Sinä annat sohvan ja kannat sohvan, kun osoite on muuttunut ja maailma kallellaan. Viet minut kuokkimaan kaverisi bileisiin, kysyt hankalatkin kysymykset ja kuljetat minut Ikeaan ostamaan muovikulhoja, koska psykodynamiikkani vaikuttaa olevan joteskii niitä vailla.

Meidän välillämme on niin, ettei tarvita kuin itkunsekaiset, tuhruiset kaksi sanaa puhelimessa: ”tuutko tänne?”. Silloin minä tulen, enkä odota seuraavaa bussia, vaan hyppään taksiin. Typerä universumi on heittänyt häränpyllyä, eikä ole mitään järkeä missään eikä sanoja liioin, mutta riittää, että kyhjötetään molemmat sohvan vastakkaisissa nurkissa. Lähtiessäni kysyt silmät turvoksissa ja kaivonpohjaisella äänellä, ”ai niin, mitä sulle kuuluu?”. Koska sellainen sinä olet.

Sinä olet minun ankkurini, jota ilman kelluisin holtittomasti. Sinä et pidättele minua, vaan annat paikan, jossa tiedän taas kuka olen. Jouduin joskus miettimään, mitä tapahtuisi, jos sinua ei olisi. Totesin, että poistuessasi minusta jäisi reunat jäljelle. Minulla on esmes isompi perse, joten sen reunat jäisivät, niin luulen ja sitten justiinsa vähän hartioita ja päälakea ja ehkä varpaat. Katsopa itseäsi peilistä, sinä maailman kaunein ja rakkain. Kuljeta katsettasi ääriviivojasi pitkin. Sinä jättäisit kokoisesi aukon.