Brysseli

Lauantaiaamu alkoi rapsakasti 8.00 pesulassa (pesukoneita ei asuntoloista löydy, sillä opiskelijat pesettävät pyykit viikonloppuna vanhemmillaan!) Yhdeksitoista piti keretä Brysselin rautatieasemalle.

Atonium oli yllättävän vaikuttava. Vaikea kuvitella, että ihmiset kipittelee pitkin rappusia noissa putkissa.

Taidetta Elisabethin metroasemalta.

Brysseli oli monella tavalla erilainen, kuin mikään muu Belgian kaupunki, jossa olen ehtinyt käydä. Korkeuserot olivat valtavat ja kaupunki tuntui muutenkin suuren suurelta ja siitä oli jotenkin vaikea saada otetta. Monessa paikassa tunnelmasta saa nopeasti kiinni, mutta Brysseli tuntui jollain lailla epäloogiselta ja noh isolta.

Keskustori ja väenpaljous.

Ei tällaisia välipaloja oikein voi vastustaa, kun tuoksu leijuu sieraimiin joka suunnalta. Itse tykkään parhaiten ihan pelkällä sokerilla.

Brysselin kadut kuuluvat Tintille.

Retken huippuhetki oli, kun löysimme Manneken Pisin (Pissivä poju) tuntemattoman sisaren Jeanneke Pisin. Jeanneke kyykkäili sivukujalla metallikehikon takana, ja jää monelta huomaamatta.

Terveelliset välipalat tosiaan, mutta maassa maan tavalla. Ihmeen paljon paikalliset näistä perunoistaan jaksaa vouhkaa, mutta ei ne nyt kovin erityisiä ole.

Baareja ja kahviloita oli riittämiin ja tämäkin näytti ulkoa pieneltä ja kotoisalta, mutta osoittautuikin monikerroksiseksi hehtaarihalliksi.

Tarjolla oli muutamaa olutmerkkiä.

Lopuksi vielä kaupungintalo iltavalaistuksessa.