So much has come before those battles lost and won
This life is shining more forever in the sun
Now let us check our heads
And let us check the surf
Staying high and dry’s
More trouble than it’s worth
In the sun

-Red Hot Chili Peppers, Road Trippin’

Sitten itse Baijeriin. Belgiassa eniten kaipaan luontoa ja puita ja niistä sai Saksassa nauttia. Ingolstadt, München, Nürnberg, Bamberg, Abensberg ja lähiseudun kyliä. Varsinkin Nürnberg oli todella positiivinen yllätys. En usko, että olisin itsekseni matkustanut kaupunkiin, joka on tunnettu lähinnä natsimennneisyydestään, mutta se on kaunis, sympaattinen ja eläväinen opiskelijakaupunki.

Nürnberg

Nürnberhin ylpeys, taiteilija Albrecht Dürer  ja jänis.

Huisin pelottavaa kirkkotaidetta.

Kuten Köln, Nürnberg on myös lähes kokonaan uudelleen rakennettu ja hyvältä näyttää.

Lähikylien pääsiäiskoristelua.

Metsäretki.

Kun on juoksennellut tarpeeksi kauan liskojen ja ötököiden perässä, on hyvä nauttia klassinen eväs.

Metsurit työssään.

Yöllä puhkesi sammakoiden lempi. Koko tie oli täynnä nyrkin kokoisia sammakoita, ja kun iltapalaksi oli nautittu paikallista venhnäolutta ja vessajono oli pitkä, löytyy kamerasta nyt noin 300 sammakkokuvaa.

Brambergin vanha kaupunki oli todella kaunis ja UNESCON maailmanperintökohde.

Münchenissä kävin pikaisesti äänestämässä ja suuri puistoalue toi ihanaa vaihtelua keskustan ihmisrysään.

Abendsbergissä kävimme Hundertwasserin panimolla. Persoonallinen torni, oli paitsi toimiva panimo, myös olutmuseo. Panimo muistutti hiukan vinksahtanutta vekkulaa: oluesta laulavia kääpiönukkeja oli useassa kerroksessa ja kierroksella olikin mukana paljon lapsia. Arkkitehti oli nyt vain tykästynyt nukkeihin.

Hiukan karmiva oluen ihmemaa.

Road trippin’ with my two favorite allies
Fully loaded we got snacks and supplies
It’s time to leave this town
It’s time to steal away
Let’s go get lost

-Red Hot Chili Peppers, Road Trippin’

Pääsiäislomalla lähdimme saksalaisten opiskelukavereiden kotiseudulle Baijeriin. Ensimmäinen etappi seitsemän tunnin automatkalla oli kuitenkin legendaarinen Köln. Eron Belgian ja Saksan välillä huomasi katukuvasta välittömästi. Ravintolat olivat edullisia ja valinnan varaa löytyi niin vegaaneille, keliaakikoille kuin luomuruoan ystäville. Belgian hintatasoon tottuneelle euron (1) jäätelöpallo oli saada aikaan pahemman luokan onnislaagin. Osallistuimme ilmaiselle kaupunkikierrokselle, ja vaikka aluksi kahden tunnin kävelykierros kuulosti puuduttavalta, se kannatti tehdä. Emme olisi pystyneet muutamassa tunnissa saamaan läheskään samanlaista kokonaiskuvaa kaupungista itseksemme. Oli myös mukavaa päästä rupattelemaan muiden pienellä budjetilla matkaavien kanssa. Köln ei välttämättä ole tajunnanräjäyttävä meganähtävyys, mutta se on ehdottomasti kaupunki, jossa on varmasti todella mukava asua ja opiskella.

Keskipäivällä sää oli sumea ja tuomiokirkko kolhon jyhkeä.

Näkymä kirkon huipulta oli pienoinen pettymys, sillä maisemaa piti tirkistellä kanaverkon lävitse.

Yllättäen sää kuitenkin kirkastui ja kävelykierroksella pääsimme ihastelemaan arkkitehtuurin lisäksi monenlaista katutaidetta. Näitä kahta katselin kyllä mielummin auringonpaisteessa kuin synkeässä sumussa.

Monen Saksan ja Belgian kaupungin kivikaduilta voi löytää keskityleireille vietyjen juutalaisten muistolaattoja. Laatat on asetettu niiden talojen eteen joissa leireille viedyt asuivat.

Sään kirkastuttua, kirkkokaan ei enää vaikuttanut niin uhkaavalta. Kölnin vanhasta kaupungista ei ole toien maailmansodan pommitusten jäljiltä paljoa säästynyt. Kirkko kuitenkin säästyi, sillä se toimi pommittajille maamerkkinä, jonka avulla lentäjät tiesivät mistä kaupungista on kyse.

Mielenkiintoisia yksityiskohtia Kölnin vanhasta kaupungintalosta.

Reinin rannalla.

Silta oli koko pituudeltaan väärällään rakkauslukkoja.