”I am the Pacific, and I am the largest of all oceans.

For a long time, they’ve called me calm.

Sometimes, when I’m annoyed, I take a great slap at everything and everybody.”

– Corto Maltese – The Ballad of the Salt sea

Luin joululomalla Pirkko Lindbergin kirjan Maailman matka, ja kauniisti kirjoitettu matkakertomus inspiroi myös minua kirjoittamaan omasta, paljon vaatimattomammasta retkestäni. En lähde ylittämään Tyyntä valtamerta, mutta liput rahtilaivaan Helsingistä Travemündeen olen hommannut. Saksasta matka taittuu todennäköisesti yöjunalla Belgian pihkuiseen Mecheleniin.

Heti vaihdon varmistuttua tiesin, etten haluaisi lentää, vaan matkustaa verkkaisesti ja matkanteosta nauttien. Lindbergin teos vahvisti suunnitelmani, enkä perääntynyt, vaikka matka tuli kalliimmaksi kuin olin kuvitellut.

Mielestäni on uskomatonta, että hidas ja ekologinen matkantekovaihtoehto voi tulla suhteessa niin kalliiksi. Rahtilaivamatka ympäristölisineen kustansi yli 200 euroa, kun Eurooppaan pääsee halpalennoilla muutamalla kympillä kenenkään kyselemättä ympäristömaksuja.

Sinänsä maksan kyllä mielelläni 12 euron ympäristömaksun, sillä talvisin Itämeren herkkä murtovesi on erityisen hapettomassa ja haavoittuvassa tilassa. Mielestäni jotain on silti pielessä, jos teoriassa ihmisen aiheuttamaa hiilijalanjälkeä halutaan pienentää, mutta Helsingistä Rovaniemelle on halvempi lentää, kuin matkustaa junalla.