Pyöräretki Sommarøyalle ja takaisin

DSC_0001 2.JPGSYNTYMÄPÄIVÄ

Todella, eilen vietin syntymäpäivääni. Täytin 28 vuotta. Olen ollut täysi-ikäinen jo 10 vuotta! Aikamoista. Kutsuin ystäviäni täällä viettämään kanssani synttäreitäni, mutta kaikki olivat töissä/oli omia kavereita kylässä tms. Kakkuhaaveet piti siis unohtaa, en todellakaan halunnut yksin syödä koko kakkua.

Mietin sitten, mitä mukavaa tekisin kun koko viikonloppu ja vielä maanantaikin on vapaana. Kolme kokonaista päivää aikaa! Ensin ajattelin että kiipeäisin jollekin vuorelle, mutta päädyin kuitenkin polkupyöräilyyn. Polkupyörän sain lainaan Tromssan keskustasta TURBO:sta, Punaisen Ristin ylläpitämästä paikasta josta lainataan Tromssan asukkaille välineitä ilmaiseksi viikon ajaksi! Lainasin samalla pyöräilykypärän, teltan, makuupussin, lakanapussin ja trangian.

Tutkin erilaisia vaihtoehtoisia reittejä ja lopulta päädyin Kvaløyan ympäriajoon, halusin myös mennä Sommarøyalle nyt kun oli luvattu kaunista ilmaa. Sommarøyan beachit ovat kuin Bahamalla (vaiken koskaan ole siellä ollutkaan, hehee). Valkoista hiekkaa ja turkoosia vettä. Olimme poikaystäväni kanssa jo aiemmin heinäkuussa Sommarøyalla telttailemassa, mutta silloin ei ollut yhtä kirkas ja lämmin sää. Kaikki näyttää auringossa paljon värikkäämmältä ja vesikin turkoosimmalta.

Eilen aamulla ihana kämppikseni yllätti minut, hän oli herännyt puoli kuudelta (5.30!!!) koristelemaan keittiönpöytää kakulla, ilmapalloilla, lahjalla, kortilla, lautasliinoilla joissa luki ”Happy Birthday” ja konfeteilla. Kakussa oli koriste 18, koska vitsailimme jo aiemmin että täytän taas 18. Heräsin aamulla käymään vessassa ja kun näin yllätyksen, aloin vaan itkemään liikutuksesta. Joku voi olla noin ihana! Hän sanoi, että halusi yllättää minut koska on minun päiväni ja se on tärkeää. Nautimme yhdessä mukavan aamupalan ja söimme jäätelöä. Kämppikseni alkoi valmistautua lähtemään töihin iltavuoroon ja minä pakkasin reppua.

 

DSC_0045 2.JPGPYÖRÄILYMATKA

Kokonaismatka 130 kilometriä kulki Tromssasta Sommarøyalle ja Kvaløya-saaren toista reunaa pitkin takaisin. Päätin mennä ensin Kvaløyan pidempää eli eteläreunaa, 73 kilometrin matkan. Olen näin jälkikäteen iloinen, että päätin kulkea matkan niin päin. Isompi osuus oli ensimmäisenä päivänä tehty ja tälle päivälle jäi ”vain” 57 kilometriä polkemista. 

Näin matkalla lehmiä, lampaita ja hevosia. Näin paljon matkailuautoja, pyöräilijöitä ja veneitä. Näin vuoria ja loputtoman kauas jatkuvan sinisenä kimaltavan meren. Näin kaloja, moottoripyöriä ja miehen maalaavan postilaatikkoa. 

Pidin molemmilla matkoilla monta juomataukoa ja yhden pidemmän syömistauon. Lämpöä oli +27-30 C, onneksi pyöräillessä kävi tuulenvire. Jouduin taluttamaan joissakin pitkissä mäissä pyörää koska loppumatkasta eilen illalla ja tänään loppumatkasta päivällä persukseni ei vaan enää kestänyt sitä istumista. Haaveilin ihan oikeista pyöräilyshortseista pehmusteineen, mutta saahan sitä haaveilla. Neuvokkaana naisena pistin villasukkani pyörän satulan päälle pehmusteeksi, mutta ei sekään takapuolesta sentään uutta tehnyt! Ajan myötä siitäkään ei enää ollut apua, joten laitoin villasukan teltan ja makuupussin kaveriksi tarakalle.

Usko meinasi loppua takaisin tullessa, kun matkaa Tromssaan oli enää 33 kilometriä. Alkoi pitkä ja loiva nousu, joka tuntui vain jatkuvan ja jatkuvan…Päätin kuitenkin jatkaa sinnikkäästi matkaa, koska jos olisin jäänyt paikalleni ja pitämään taukoa, olisin varmaan vieläkin siellä. En halunnut, että jalkani menevät lopulliseen jumiin joten pidin yllä pientä mutta sitkeää eteenpäin menevää liikehdintää. Tuo pitkä nousu oli luultavasti n. 10 km pitkä.

Lopulta hihkuin onnesta, kun pääsin loivan nousun huipulle ja pääsin laskettelemaan tietä alaspäin. Alamäessä meinasi piilarikin lähteä oikeasta silmästä kun menin niin kovaa. Mäen alla odotti risteys ja jatkoin matkaa Tromssaan päin, enää 20 kilometriä! Sain uutta virtaa ja tiesin olinpaikkani, siitä ei tosiaan enää ole pitkä matka ja helppokulkuista tietä.

Muutenkin tie oli helppokulkuinen, ajoittain asvaltti oli ruvella mutta muuten ihan hyvä. Autoilijat antoivat ystävällisesti tietä ja vastaantulevat pyöräilijät tervehtivät. Pelkäsin koko matkan vain yhtä asiaa –  mitä jos ajan porokolarin? Olen nähnyt sellaisen läheltäpiti-tilanteen kerran. Kun tulin lähemmäksi Tromssaa, vastaan tuli yksi poro. Ei oltu samalla kurssilla, ohitettiin toisemme ihan nätisti.

Muuten ei täällä ole tarvinnut pelätä mitään, ihmiset ovat ystävällisiä, auttavaisia ja iloisia. 

DSC_0062.JPG

polkupyora.JPG

sommaroy.JPG

VAPAUS

Olisin halunnut mennä Sommarøyalla suppailemaan, mutta aamulla oli niin kova tuuli ettei se ollut mahdollista. Jälkeenpäin ajatellen olen myös ihan tyytyväinen tähän tilanteeseen, sillä jalkani ovat muusina jo muutenkin. Ehkä sitten koti-Suomessa pääsen taas tekemään sitäkin 🙂

Pyöräreissuni oli oodi vapaudelle, mulla oli mukana kaikki mitä ikinä tarvitsin. Vaatteet päällä, kypärä päässä, toimiva hyvä pyörä, teltta, makuupussi ja liikaa eväitä. Saatoin pysähtyä mihin vain, milloin vain. Kun pääsin perille, pystytin telttani ja nautin olemisen sietämättömästä keveydestä. Kirjoitin päiväkirjaa pieneen vihkooni ja muistin juoda vettä. Puhelimesta loppui akku, vara-akku ei toiminutkaan, ei tarvinnut keskittyä puhelimeenkaan vaan kaikkeen muuhun. Sain nauttia upeasta auringonlaskusta ja aamulla lämpöisestä auringonnoususta joka teki teltastani n. klo 6 aikaan pienehkön saunan.

Pyörämatkalla pitkiä alamäkiä lasketellessani tunsin olevani vapaa kaikesta. 

hyppy2.JPG

Tiia xxx

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *