Heipparallaa taas, aika päivittää kuulumisia ja kertoa vähän tuntemuksista. Otsikko viittaa väärinymmärryksiin kielimuurin vuoksi, välillä toinen puhuu aidasta ja toinen seipäästä. Mutta niinpä se Suomessakin välillä on, kun ei aina osu oikeaan että mitä toinen tarkoittaa. On ollut todella tervettä oppia sietämään sellaista, että ei osaa ilmaista kaikkea täydellisesti mutta silti osaa avata suunsa ja puhua niin että tulee kuitenkin lopulta ymmärretyksi. Vuorikiipeilyurakka sitten taas oli hyvä aloittaa Fjellheisenista, joka on hieno maisemapaikka.

KIELI

Minulta on moni kysynyt norjan kielestä, joten kirjoitan nyt siitä kaiken mitä tiedän omiin kokemuksiini perustuen. Olen ollut nyt täällä Tromssassa reilun viikon. Joka päivä joku kollega tai potilas kysyy että mistä tulen ja kauanko olen ollut täällä. Olen saanut hyvää palautetta norjan kielen taidoistani ja se tuntuu kyllä ihan sairaan hyvältä! Moni kyllä heti arvaa että olen suomalainen, onhan minulla suomen aksentti puhuessani ja puhun melko hitaasti ja selkeästi kuitenkin. Vähän kuin rallinorjaa ehkä, en tiedä miltä se muiden korvissa kuulostaa! Haha.

Kävin keväällä tammi-huhtikuussa norjan kielen kurssia Helsingin työväenopistolla. Kurssi oli alkeiden jatko ja tuntui ihan sopivalta tasolta minulle. Olen opiskellut alkeita norjasta jo pari vuotta sitten joten osa asioista oli vain mieleenpalauttelua. Lisäksi ruotsin kielen taidot auttavat jonkin verran norjan opiskelussa, vaikkakin esim. kieliopissa itseäni auttoi eniten kun mietin asioita päässäni ensin englanniksi ja sitten vasta käänsin norjaksi. Kurssin jälkeen luin paljon kirjoja, kuuntelin norjan kielistä nettiradiota ja musiikkia. Nyt voin olla tyytyväinen joka hetkeen, jonka käytin kielen opiskeluun ennen tänne tuloa, koska pärjään näilläkin tiedoilla jo töissä ihan hyvin. Koko ajan opin lisää ja on mukavaa huomata että ymmärtää ja tulee ymmärretyksi. Pitää vaan uskaltaa joka kerta toisensa jälkeen avata suunsa reippaasti!

Välillä tulee hassujakin väärinymmärryksiä, puhutaan samasta asiasta mutta tarkoitetaan ihan päinvastoin kuin mitä toinen ymmärtää. Täällä Tromssassa on oma murre eli dialekt jota on välillä hankala ymmärtää kun puhutussa kielessä voi olla omia tälle murteelle tyypillisiä ilmaisuja. Pääasiassa täältä pohjoisesta kotoisin olevat kuitenkin puhuvat rauhallisesti ja puheesta on siten helpompi saada selvää. Töissä huomaa, jos joku kollega tulee etelämmästä koska silloin puhetapa on usein nopeampi ja samoin siellä on omat murteet ja murresanat. Kaikesta selviää kuitenkin vain kysymällä, kysymällä ja kysymällä. Kukaan ei häiriinny siitä, vaikka kysyisin monta kertaa ja kerron etten ymmärrä. Välillä on niinkin etteivät kollegat ymmärrä toisiaan vaikka puhuvat täysin samaa kieltä 😀

Oma lukunsa ovat myös tanskalaiset, joita muuten on täällä töissä paljon! Heidän puheessaan kuuluu tanskalainen aksentti mutta he käyttävät norjan kielen sanoja, joten he puhuvat norjaa kuten tanskaa. Kuitenkin ymmärrän jo jonkin verran tanskaakin, koska minulla on tanskalainen kämppis jonka kanssa tulee juteltua paljon kotona.

FJELLHEISEN

Eilen aamuvuoron ja päiväunien jälkeen lähdimme kämppikseni kanssa vaeltamaan kohti lähellä olevaa Fjellheisenia. Fjellheisen on näköala- ja ulkoilupaikka, joka on todella suosittu sekä paikallisten että turistien keskuudessa. Ylös vuorelle pääsee polkuja ja rappusia pitkin, mutta myös kaapelihissillä. Sanat fjell=vuori ja heisen=hissi kirjaimellisesti kuvaavat tätä paikkaa. Vuoren korkein kohta on noin 420m merenpinnasta. Kiipeämistä ja laskeutumista oli ihan riittävästi ja välillä laskeutuessa oli aikamoisen jyrkkiä pätkiä kun tultiin alas vähemmän kuljetulta ja jyrkemmältä puolelta. Meillä oli mukana eväät ja lämmintä teetä, nautittiin samalla mahtavista maisemista. Tänään onkin sitten joka paikka ollut hellänä hyvällälailla!

Luonto täällä on todella kaunis. Lähellä on paikkoja, jonne on helppo mennä ihan vain nopealle lenkille, mutta myös niitä, jonne voi lähteä ihan vaikka koko päiväksi! Olen nyt jo rakastunut Tromssan luontoon ja näihin korkeisiin vuoriin.

HÄMMENNYS

Vieläkin on vähän epätodellinen olo, että olenko todella nyt täällä ja miten näin on nyt päässyt käymään! (Onkohan tämä nyt sitten sitä ruumiista irtautumisen tunnetta, kun ei vielä käsitä olevansa täällä…) Samalla tiedän, että juuri nyt mun tulee olla täällä eikä missään muualla. Tietysti on ikävä rakkaimpia ihmisiä, mutta enpä mä ikävääni tänne tullut itkemään vaan seikkailemaan! Tiedän, että kyllä kaikki ovat tallessa siellä missä onkaan ja minä tallessa täällä.

On ollut todella opettavainen reilun viikon mittainen Norjan seikkailu tähän mennessä. Olen tutustunut moniin upeisiin ihmisiin, joihin en koskaan muuten ehkä olisi törmännyt missään. Olen nähnyt kauniita paikkoja ja ollut luonnossa paljon. Olen osannut tehdä töitä ja vielä vieraalla kielellä. Se vaatii todella paljon keskittymistä vaikka työ sinänsä olisikin tuttua. Saan olla rohkeasti ylpeä nyt itsestäni, täytyy myöntää. Minulta on kysytty, että kaduttaako että tulin. Vastaus on ei.Näihin kuviin ja tunnelmiin,

Tiia xxx