Perillä

ALKU

Täällä sitä nyt ollaan! Koko alkuviikko on mennyt ensinnäkin todella nopeasti ja toiseksi todella sumuisasti. Sumua on ollut sekä ulkona että oman pään sisällä, johtuen lähinnä alkujännityksestä sekä yövuoroista joita olen nyt tehnyt kaksi kappaletta. Saavuin siis maanantaina n. 22.30 paikallista aikaa ja olin perillä uudessa kodissani puolen yön jälkeen. Vettä satoi maanantai-iltana ja oli sentään +4 C lämmintä.

Alkuun tietysti sekoilua – selvisin lentokentältä hyvin bussilla ja löysin hienosti kolmekerroksisen omakotitalon jossa minun huoneeni oli määrä olla. En kuitenkaan ilmeisesti lukenut tarpeeksi tarkasti ohjeistusta ja menin kellariin johtavan oven taakse. Ihmettelin aikani että miksi koodiboksi ei aukea ja en saa sieltä avainta. Kokeilin kuitenkin ovenkahvaa ja OVI OLI AUKI! Menin sitten reippaasti sisälle ja eteisessä ihmettelin vähän sekaista kämppää, mihinhän oikein olin tullut…Menin huoneen kaksi ovelle ja varovasti kurkkasin sisälle, minun huoneessani nukkuu joku mies!!! Olin aivan ihmeissäni että mitähän ihmettä ja päätin hetken aikaa miettiä mitä teen. Mielessä kävi jo kaikki mahdolliset skenaariot, vuokrafirma mokannut nyt ja kunnolla, miksi minut on tänne nyt laitettu?!?!?! 

Join hetken aikaa vettä ja sitten huoneesta, jossa kävin äsken kurkkaamassa, tuli keski-ikäinen setä ihmettelemään että mikä tyttö täällä keskellä yötä hiippailee. Kerroin reippaasti norjaksi olevani suomalainen sairaanhoitaja Tiia, luulin tulleeni omaan kämppääni ja huone kaksi oli varattu minulle. Setä kertoi sitten, että tässä kellarikerroksessa asuu vain neljä ukkoa jotka käyvät töissä päivällä. Yhtäkkiä kaikki palaset loksahtivat kohdalleen, nyt olen kyllä väärässä paikassa. Hoin sitten tietysti vain pahoitteluja ja setää nauratti onneksi vain. Hän myös auttoi minua vielä katsomaan kämpän ohjeistuksesta että minun asuntoni löytyy kyllä kun menen ulko-ovelta yhdet rappuset YLÖSPÄIN, ei alaspäin. Kiitin kovasti avusta ja lähdin rinkkani, reppuni ja pienen matkalaukkuni kanssa könyämään rappuset ylöspäin ja löysin oikean kämpän.

Tällä kertaa vastassa oli suloinen tanskalainen kämppis, jonka puheesta en kyllä saanut alkuun mitään selvää. Kuitenkin olin maailman onnellisin siinä kohtaa kun kello oli puoli yksi yöllä, olin matkustanut koko päivän ja omasta huoneestani näen meri- ja vuonomaiseman. En meinannut malttaa mennä ensimmäisenä yönä ollenkaan nukkumaan, mutta kun viimein nukahdin niin nukuin todella sikeästi.

TROMSSA

Tromssan keskusta on söpö. Siellä on vanhempaa ja uutta nätisti sekaisin, keskusta on kompaktin kokoinen. Koko saari on 12 km pitkä ja 2 km leveä, joten saarella on helppo liikkua myös kävellen. Itse kävin tiistaina ennen työvuoroani keskustassa hoitamassa itselleni verokortin ja kävelin yhteensä edestakaisin 12 km. Verotoimistossa osasin asioida norjaksi ja elektroninen verokorttini menee suoraan työnantajalleni, aika helppoa siis. Norjassa ollessa tarvitsin myös D-nummerin, eli väliaikaisen henkilötunnuksen jotta voin saada verokortin. Sekin asia hoitui verotoimistossa kun täytti lomakkeen sitä varten. Jos oleskelisin kauemmin kuin 6 kk, hakisin pysyvää henkilötunnusta eli ID-nummeria.

Tiistaina satoi vuoron perään vettä, räntää ja rakeita. Mietin keskustaan kävellessäni, että olen silti niin onnellinen että olen nyt täällä toteuttamassa itseäni ja saan elää arktista unelmaani! Minua nauratti ääneen kun rakeita alkoi tulla keskustassa ollessani ja torilla oli jonkinlainen jumppa meneillään. Lavalla oli kolme naista näyttämässä mallia t-paidoissa ja ihmiset jumppasivat mukana tuulitakit/jopa toppatakit päällä! Mietin, että ei suomalaiset ainoita hulluja ole…Lisäksi täällä vietettiin myös kansainvälistä ilmastopäivää ja sen takia keskustassa oli erilaisia ständejä asian puolesta ja sinne sai mennä juttelemaan. Paljon oli ihmisiä liikkeellä tiistaipäivänä.

TÖISTÄ

Tiistaina illalla alkoivat sitten ihan ensimmäiset työvuorot yövuoroilla sydänosastolla, jossa olen koko kesän. Minut on otettu iloisesti vastaan ja kaikki puhuvat vain hyggelig-juttuja eli mukavaa on. Minulla on oma perehdyttäjä, hän on hyvin kertonut kaikista osaston asioista ja kuinka heillä toimitaan. Yövuoroissa jaetaan lääkkeitä, käydään kierroilla katsomassa kuinka potilaat voivat, tehdään vitaalimittauksia ja täytetään puuttuvia tavaroita osastolle. Ensimmäinen yö oli todella raskas, koska en ensinnäkään ole valvonut pitkään aikaan. Suomessa olen viimeiset kaksi vuotta tehnyt pelkästään aamuvuoroja, joten se oli kyllä melkoista taistelua pysyä hereillä varsinkin kello 4-5 välillä aamuyöstä. Täällä aurinko ei laske kesällä ollenkaan, joten valoisaa oli läpi yön. Se ei kuitenkaan auttanut, koska minun piti keskittyä vieraan kielen kuuntelemiseen, ymmärtämiseen ja puhumiseen. Tiesin kyllä jo etukäteen että vieraan kielen oppiminen ja kuunteleminen on aluksi väsyttävää, mutta kyllä varsinkin keskellä yötä keskittyessä toisten puheeseen se tuntui todella musertavalta! Kuitenkin selvisin aamuun hengissä ja nukuinkin sitten koko keskiviikon, kunnes illalla lähdin taas yövuoroon.

Toinen yö sujuikin jo sitten jouhevammin, olin paljon virkeämpi läpi yön ja tuntui että ymmärsin jo paremmin sellaistenkin hoitajien puheesta, joita ihmettelin edellisenä yönä. Alla olevassa kuvassa näkymä minun ikkunastani ja herkkuaamupala – teetä hunajalla ja puuroa <3 Tänään heräsin ennen yhtä, kun saimme uuden kämppiksen, hauskan suomalaisen tytön joka herätti minut imuroimalla. Meistä tuli sen johdosta heti kaverukset ja menemme joku päivä vaeltamaan yhdessä, koska hän konkarina tietää hyviä paikkoja täällä Tromssassa.

 

 

 

Eiköhän tämä tästä, ha en fint dag!

 

Tiia xxx