Puolen vuoden prosessi

Aloin miettimään tätä aikaa, jonka olen käyttänyt tulevaani seikkailuuni. Aloitin koko prosessin tänä vuonna tammikuussa, ensin kysymällä töistä vapaata. Olin jo loppuvuodesta päättänyt mielessäni, että nyt toteutan haaveeni. Tärkein kysymys oli ”mitä tekisin tässä maailmassa jos en hetkeäkään mieti ketään muuta.” Ja siitä se lähti vyörymään eteen päin. Töistä sain vapaata kesäksi, pidän myös lomapäiviä pois. 

Suurimman työn olin hoitanut jo kaksi vuotta sitten, kun hankin laillistusta sairaanhoitajana Norjassa. Sekin oli enimmäkseen vain paperihommia, asioiminen Norjan terveysviranomaisten kanssa maksoi vähän rahaa ja omiin koulutodistuksiin/muihin vaadittaviin papereihin piti hommata oikeaksi todistamiset. Hakemus pistettiin postiin ja noin kuuden viikon kuluttua sain oman helsepersonellnummerin postissa. Olin viimeisten joukossa jotka hakivat papereiden kanssa postilla laillistusta, seuraavaksi hakeminen muuttui sähköiseksi ja luulen että se on ihan yksinkertaista niinkin. 

Kun päätin tammikuussa että nyt lähden, piti miettiä toteutusta. Aika nopeasti päätin että lähden vuokrafirman kautta sen helppouden vuoksi. Vuokrafirma hoitaa asumisen ja lennot Norjaan ja takaisin sekä hoitaa asiat työpaikan kanssa. Itselläni on olluthyvä kokemus vuokrafirman kanssa asioimisesta ja yhteyshenkilöni on ollut oikein osaava ja asioita hoitava. Kokemuksia on silti aina monenlaisia, kannattaa miettiä että mikä itselle sopii parhaiten. Myös monet sairaalat voivat suoraan tarjota asuntoetuutta tai ainakin auttaa asunnon saamisessa. Mutta tämä on minun kokemukseni asiasta ja olen ollut toistaiseksi tyytyväinen valintaani. Vuokrafirman kautta lähteminen näin lyhyeksi ajaksi tuntuu huolettomalta vaihtoehdolta ja siksi valitsin sen.

Seuraavaksi piti valita että minne päin haluaa lähteä. Töitä on tarjolla Norjassa ympäriinsä, joten sen suhteen ei ollut oikeastaan väliä että mihin on menossa. Päädyin Pohjois-Norjaan, koska haluan kokea työskentelyn siellä ja luonto on siellä todella kaunista. En ole koskaan käynyt niin pohjoisessa, joten varmasti kokemus on ikimuistoinen. Itse työpaikan suhteen halusin jotakin tuttua ja turvallista, siksi toivoin työtä sydänpotilaiden parissa. Olen työskennellyt lähes koko sairaanhoitajaurani ajan sydänpotilaiden kanssa ja sen koen omaksi sydämen asiakseni. 

Nyt prosessini on kantamassa sen tärkeimmän hedelmän eli lähdön, joka on jo kahden viikon kuluttua. Olen koonnut listaa mukaan pakattavista asioista ja miettinyt mitä rinkkaani mahtuu. Samalla olen nähnyt perhettä ja ystäviä ennen lähtöä. Lähteminen jännittää, mutta samalla tuntuu todella hyvältä, kohta se on totta!  

Aurinkoisia päiviä,

Tiia xxx