Vitsi sä oot rohkea!

Viime kertaisesta postauksesta on kulunut luvattoman kauan, mutta kun on tässä ollut kaikenlaista! Mutta nyt kerron että mitä kuuluu.

Norjan reissu lähenee ja kielikurssi loppui jo huhtikuun puolella. Nyt olen lukenut omatoimisesti alkeiskirjaa, nuorten kirjoja, kuunnellut musiikkia ja tänäänkin aion katsella taas SKAMia. Katsoin poikaystäväni kanssa kaikki SKAM-jaksot jo ajat sitten, mutta ajattelin katsoa uudelleen jotta kuulisin norjaa.

Viime kuussa sain vihdoin odotetun puhelun, mulle on kesätyöpaikka koko ajanjaksoksi jota toivoin! Pääsen myös Tromssaan, jonne halusinkin. Uskomatonta, että asiat menivät juuri niin kuin halusinkin. Saan hoitaa siellä koko kesän sydänpotilaita. Välillä vaan kulkee, näin voi nyt kyllä sanoa. Lähden 4.6. ja palaan sitten joskus elokuussa.

Fiilikset ovat todella ristiriitaisia, mutta mä tiedän että tämä on nyt sitä mitä minä haluan. En ole koskaan pelännyt isojakaan elämänmuutoksia, olen selvinnyt isoistakin asioista jo tähän mennessä elämääni. Kyse on sitä paitsi vain kesästä, eli en sen hurjempaa elämänmuutosta ole toteuttamassa. Välillä vaan herää siihen, että kuukauden päästä olen jo siellä ja sitten alkaa jännittää hurjasti. Onneksi kaikki tunteet ovat ohimeneviä ja jännityskin sellaista kutkuttavaa innostusta! Sehän on vain hauskaa, että saa kokea uusia tunteita ja juttuja.

Sitä paitsi, kysyin mun perheeltä että ottavatko he mut avosylin vastaan jos viikon päästä työn alkamisesta tulenkin maitojunalla kotiin niin siskoni vastaus tiivisti kaiken: ”totta kai, kunhan tuot hyvät tuliaiset.” Eli tuliaisilla tästäkin selvitään jos menee kaikki mönkään 😀

”Oot tosi rohkea”-lauseen olen saanut kuulla monta kertaa, tuntuu niin ihanalta kun ihmiset ympärillä tsemppaavat! Moni on sanonut, että ovat ylpeitä siitä, että saan ja haluan toteuttaa omaa unelmaani. Olen kiitollinen ihmisistä ympärillä, jotka ovat mun tukena nytkin. Samalla mietin, että enhän mä vielä ole edes lähtenyt mihinkään että mitä rohkeutta tässä nyt on. Mutta ymmärrän kyllä, on rohkeaa sanoa haluavansa jotain ja pyrkiä sitä kohti. Mä toivoisin että joka ainut ihminen tekisi niin! Ja välillä on hyvä muistaa, että joskus on myös rohkeutta jäädä. 

Mulle ehkä tärkein asia, jonka avulla lähdin tosissani kulkemaan tätä (eli Norjaa) kohti, oli ajatus siitä että ”jos saisin tehdä mitä vain välittämättä kenenkään mielipiteistä tai ajatuksista, mitä se olisi?” Kun sanoin sen ensin ääneen itselleni, ymmärsin että ainoa joka seisoo sen unelman edessä, olen vain minä itse. Niin se usein menee. Olen saanut valtavasti tukea niin mun työkavereilta, perheeltä, ystäviltä kuin tuttaviltakin. Kun itse tietää mitä haluaa, asiat kyllä järjestyvät niin että se on mahdollista. Ehkä se vaatii rohkeutta, päättäväisyyttä ja hitusen onneakin. Se vaatii myös oikean ajan, silloin kaksi vuotta sitten aivan rikkinäisenä ja surullisena en olisi ollut valmis tähän.

Asiat menee niin kuin niiden pitää, siihen minä luotan.

Tiia xxx