Vinkkejä vauvan valokuvaamiseen

Jokainen vanhempi varmasti tietää, kuinka haastavaa vauvan valokuvaaminen on. Ensinnäkin ne pienet kädet ja jalat viuhtovat sellaista vauhtia, että kuvaajalla on vaikeuksia pysyä perässä, ja toisekseen vaihtelevien kuvauspaikkojen keksiminen tuottaa pään vaivaa. Ekat kaksi kuukautta tuntui, että kuvat toistavat aina samaa: vauva makaa lattialla, sängyllä, sylissä, sitterissä…

Tammikuussa ostin Me Ra Koh -nimisen naisen kirjan Vauvasi kuvassa, kun aloin todella kaipaamaan uusia virikkeitä kuvaamiseen. Vinkit on jaoteltu vauvan iän mukaan 0-3 kk, 3-6 kk, 6-9 kk ja 9-12 kk siten, että kirjassa on yksityiskohtaiset ohjeet kunkin ikäkauden tärkeimpien virstanpylväiden kuvaamisesta. Ensimmäinen kylpy, punnerrukset mahallaan, varovaisesti istumaan opetteleva vauva…Tarkoituksena on saada koko ensimmäisen vuoden tarina itkuineen ja nauruineen taltioitua sen sijaan, että lopputuloksena on kasa kuvia joissa kaikki katsovat kameraan ja hymyilevät. 

vauva kuvassa2.jpg

Aluksi tuntui hassulta alkaa varta vasten lavastamaan kuvaustilanteita kirjan opeilla, mutta parhaat kuvat meidän pojasta on otettu juuri siten! Vauva myös silmin nähden tykkää näistä kuvaussessioista ja kameralle poseeramisesta. 

Jotkin kuvaustilanteet onnistuu pelkän kuvaajan ja kuvattavan voimin, joissakin taas tarvitaan avustajaa. Näin esimerkiksi ohjeistettiin ottamaan ”Hei me seistään, osa I” -kuva (tekstiä lyhennetty ja muokattu):

Milloin: Milloin vauvasi on kaikkein energisimmillään ja halukkaimmillaan leikkiin? Mihin aikaan päivästä keittiössäsi tai ruokailutilassasi on paras luonnonvalo? Paras aika on silloin, kun molemmat ehdot täyttyvät. 

Valmistele: Etsi keittiötaso tai pöytä, jolla vauva voi seistä ja jolle lankeaa paras luonnonvalo. Valkoiset pinnat ovat erinomaisia, koska ne heijastavat luonnonvaloa joka suuntaan. Äiti/isä pitelee vauvaa edessään. Pyydä äitiä/isää nojaamaan vauvan suuntaan ja antamaan hänelle pusu poskelle. Vauva kannattaa pukea valkoiseen bodyyn, jotta kuvan tarina keskittyisi hänen vahvoihin pikku jalkoihinsa.

Kuvaaminen digijärjestelmäkameralla: Kuvaa ilman salamaa ja käytä sarjakuvaustilaa tallentaaksesi tapahtuman jokaisen hetken. Käytä aukon esivalinta-automatiikkaa ja suurta aukkoa taustan sumentamiseksi. Kirjan esimerkkikuvassa aukko on f2.0. ISO 200 riitti herkkyydeksi hyvin, sillä keittiössä oli runsaasti luonnonvaloa. Valotusaika oli 1/160 s, mikä riitti pysäyttämään vauvan liikkeen. 

Sommittele: Pystykuva tukee vauvan seisoma-asennon luomaa pystysuuntaista liikettä. Sommittelu paranee entisestään, kun menet lähemmäksi kohteitasi, jolloin heidän vartalonsa täyttävät kuva-alan. Emme halua yhtään enempää pöytätasoa kuin mitä vauvan jalat tarvitsevat, emmekä myöskään turhaa tyhjää tilaa heidän päidensä yläpuolelle. Pidä kuitenkin huolta, että sommittelussa on riittävästi tilaa vauvan käsille – emme halua, että ne leikkautuvat ulos kuva-alasta. 

Tarkenna: Tarkenna vauvan silmiin. Koska äiti/isä ei katso kameraan, ei haittaa, vaikka hänen kasvonsa olisivat hieman epätarkat. 

vauva kuvassa.jpg

Poika on jo yhdeksänkuinen, joten seuraavana kirjassa odottavat mm. Maailman ihanimmat makkarajalat -, Syödessä syntyy sotkua ja Hei me seistään, osa III -kuvat 🙂 Täytyy ottaa seuraava fotosessio heti viikonloppuna!

 

 

Suhteet Ystävät ja perhe

Keittiössä nyt

Keittiö alkaa olla kaikin puolin valmis. Viimeisimpänä tehtiin välitilan lasin asennus. Toisella puolella lasi suojaa seinää tiskialtaan vesipärskeiltä ja toisella puolella lieden rasvaroiskeilta. Viime viikolla öljysin puutason, joten senkin pitäisi nyt kestää hyvin myös värjääviä ruoka-aineita. 

Tuosta kulmasta, jossa näkyy sähköpistokkeet, on joskus aikaisemmin mennyt ovi kodinhoitohuoneeseen. Aluksi harkitsimme oven avaamista jälleen, mutta tilankäytöllisistä syistä päädyimme pitämään sen ummessa. Näin keittiöön jäi riittävän pitkä työtaso. 

keittiö valmis 2.jpg

Perjantaikukkanen ikkunalaudalla. Tosin se on jo vaihdettu basilikaruukkuun 🙂

perjantaikukka.jpg

Työskentelykorkeudella oleva uuni on toiminut mukavasti. Samoin integroitu mikro; olin totaalisen kyllästynyt vanhan kodin työtasolla kököttävään mikroon. Sen alle jäi ikävästi muruja ja roskaa. Onpahan yksi siisteysongelma vähemmän uudessa keittiössä! 

Olen nähnyt lehdissä ja Pinterestissä ja ties missä näitä Ikean koukkuja käytettävän mitä kekseliäimpiin tarkoituksiin. Ostimme ne aikoinaan kylpyhuoneeseen ripustuskoukuiksi, mutta nyt sujautin yhteen patalapun ja -kintaan, jotta ne ovat aina käden ulottuvilla. Paitsi silloin kun poika on repinyt ne alas ja heitellyt ympäriinsä 😉

patalaput.jpg

Keittiö tilattiin Isku-Keittiöiltä ja kodinkoneet ovat AEG:n. Kaapeissa ja laatikostoissa on vetimettömät, mattavalkoiset ovet. Vasemmalla näkyvä päätyseinä on koivuvaneria. Keittiömyyjä ohjeisti, että koivuvaneriovien urat (joilla ovet avataan) tummuvat hieman, ja samoin työtaso tulee muutaman kuukauden kuluessa asettumaan lopulliseen väriinsä. Jos työtasoa haluaa vaaleammaksi, onnistuu se lisäämällä öljyämisen yhteydessä joukkoon muutaman tipan valkoista maalia.  

keittiö valmis.jpg

Työtasolla on tällä hetkellä mustavalkoista: Ikean tarjotin, Eva Solon kaadin ja Marimekon kahvikuppipari. Mies ei aina oikein tätä intoani asetelmien tekoon ymmärrä…

keittiön asetelma.jpg

Tässä näkyi oikeastaan vain yksi nurkka keittiöstä. Aika vaikea ottaa kuvia noin pienessä huoneessa! Palaan jossain vaiheessa keittiöasioihin ”ennen ja jälkeen” postauksella.

(Muiden huoneiden tilannekatsauksen näet postauksista Makuuhuoneessa nyt sekä Ruokailutilassa nyt)

Koti Sisustus