Saksiniekkoja
Toissa viikolla vietimme kesän ensimmäiset rapujuhlat oman perheen kesken. Monesti kuulee rapuja syötävän alkupalana, ja sen jälkeen pöytään tuodaan jotain ruokaisampaa. Meillä sen sijaan on tapana syödä alkuun esimerkiksi keitto, jonka jälkeen rapujen kanssa jaksaa näpertää kun vatsassa on jo jotain täytettä.
Kovin usein ei olla grillikatoksessa syöty illallista! Tuo metsän reunus on alkukesästä ihan mahdoton paikka, hyttysiä parveilee niin paljon että huitomiseksi menee. Nyt heinäkuun lopussa ja elokuun alussa grillikatos palvelee mukavasti, ja öljylamppu tuo tunnelmaa pimeneviin iltoihin.
Rapuliina kaulaan…
…ja sitten käsiksi rapuihin. Muutama aika muhkea saksiniekka oli tuosta järvestä noussut. Mies osallistui rapujen keittoon, mutta vielä prosessin alkupää (järvestä pataan) on meille vähän hämärän peitossa, vanhempieni hoitaessa sen puolen. Pitäisi varmaan joskus opetella itsekin tuo homma 🙂
Snapsit kuuluu asiaan totta kai.
Rapukattaus oli perinteisen punainen.
Ilta päättyi muurinpohjalettuihin, mansikoihin ja kermavaahtoon. Eli jos ei ravuista saanut vatsaansa täyteen, viimeistään jälkiruoka varmisti ähkyolon 🙂
