Vauvavuosi yli puolenvälin
Tällaisen tekstin huomasin perjantaina vanhan lukiokaverin Facebook-seinällä. Siinä oli useampia lauseita, jotka ovat niin totta, että päätinpä jakaa samat sanat täällä blogissa:
”Olipa kerran eräs tavallinen äiti, joka oli hulluna lapsiinsa. Saman äidin samat lapset tekivät hänet säännöllisesti hulluksi.
Oli tavallinen äiti, joka uupui vauvansa itkuun. Äiti, joka silmäpussiensa laaksoista kirosi tehtyjä lapsiaan. Ja jonka silmissä kiilsivät syyllisyyden kuumat kyyneleet.
Oli tavallinen äiti, joka teki tavanomaisia lihapullia. Ei luomua, ei läheltä, eikä erityisen hienolla rasvahappokoostumuksella. Ja aivan tavalliset mukulat söivät niitä suut suppuralla, ketsupilla koristellen.
Oli tavallinen äiti, joka piinallisesti suoritti äitiyttään. Jokaisen täydellisesti hallitun osa-alueen myötä hän astui askeleen kauemmaksi tärkeimmästä.
Oli tavallinen äiti, joka halusi toisinaan töihin ja sitten toinen, joka pysyi pitkään kotona. Kumpainenkin äitiydessään yhtä lailla vajaita ja täysiä.
Oli tavallinen äiti, joka päivän päätteeksi tulistui primitiiviseen raivoon. Huusi kurkku suorana pennuilleen, ettei täällä saa huutaa. Ja oli niin tavallisen surkea esimerkki lapsilleen.
Oli tavallinen äiti, joka tunsi pistoja sydämessään aina omalla ajallaan. Vaikka hyvin tiesi isän hoitavan lapsia yhtä tavallisen hienosti kuin itsekin.
Oli tavallinen äiti, joka niin kovin kaipasi puolisoaan. Vaan ei osannut enää rakastaa kiukun, väsymyksen, kurahousujen ja tiskirättien takaa.
Oli tavallinen äiti, joka tavallisen tasaisesti huokaili valtaisan vastuunsa ja äärettömän rakkautensa äärellä.
Oli tuiki tavallinen äiti, joka usein mietti, oliko riittävästi äiti. Vaikka oli vain aivan tavallinen äiti, ei mitenkään erinomaisen erityinen, ja juuri siksi täydesti inhimillinen ja ainutlaatuinen.”
Kuvassa olevan kortin sanat ovat hyvin totta nekin: ”A baby changes everything (except its own diapers)”. Vahvistan, paljon asioita on muuttunut viimeisen seitsemän kuukauden aikana. Nyt jälkikäteen ajatellen viikot ovat kuluneet kuin siivillä!
Aika vauvan kanssa kotona on niin lyhyt, että yritän muistaa nauttia joka hetkestä ja olla kiitollinen ihanasta perheestä. Kohta pikkuinen ei ole niin pieni enää ollenkaan, vaan taapero, lapsi.
Enää viitisen kuukautta vauvavuotta jäljellä, hurjaa!