All Is Well

9.9.2016 all is well

Arjen tyytyväisyyttä onnellisuuspiirakalla

Opiskelin viime syksynä Lapin Yliopiston avoimessa yliopistossa Kasvatuspsykologian opintokokonaisuutta. Jos jotakin kiinnostaa, tässä linkki opintopolkuun. Hintakin on ihan siedettävä, 135 euroa, ja voin lämpimästi suositella. Opinnot ovat täysin etänä suoritettavia, esseetehtäviä ja verkkoluentoja.

Ihmisen vahvuuksien tukeminen -kurssilla Eliisa Leskisenoja kertoi tutkimuksestaan, jossa hän oli oman luokkansa, olivatko olleet vitosluokkalaisia, toteuttanut vuoden verran positiivisuuden työkalupakkia, johon kuului mindfulnessia, ihmissuhteiden vaalimista, ja kiitollisuutta. Koululaiset olivat pitäneet VUODEN verran kiitollisuuspäiväkirjaa joka päivä. Tämä vaikutti minut. Siis kymmenvuotiaat jaksoivat joka päivä kirjata ylös kiitollisuuden aiheet. Olin joskus yrittänyt ja luovuttanut kolmannen päivän kohdalla. Näiden koululaisten esimerkin kannustamana päätin vielä kerran yrittää. Aloin pitämään kiitollisuuspäiväkirjaa ja etsimällä etsimään elämästä hyviä asioita. Näkemään lasin puoliksi täynnä sen sijaan, että se olisi puoliksi tyhjä.

Toinen asia joka minut kurssilla vakuutti oli Sonia Luybomirskyn onnellisuuspiirakka.

happy-chart

Kuva täältä

Luybomirsky on tutkija, joka on tutkinut onnellisuutta. Hänen tutkimuksensa tuloksena on, että puolet koetusta onnellisuudesta johtuu geeneistä. Toiset nyt vain ovat positiivisempia kuin toiset. Ainoastaan 10% onnellisuudesta johtuu olosuhteista eli rahasta, lapsista, miehen osallistumisesta kotitöihin, työpaikasta, työtovereista, palkasta yms. Jopa 40% onnesta on meidän omissa käsissä. 40% tuntemastamme onnellisuudesta johtuu ajatuksista ja teoista, joita itse hallitsemme. Ihan hurja luku, melkein puolet. Onnellisuus ei ole annettu persoonallisuuden piirre, vaan tapa elää ja ajatella. Aivan samalla tavalla kuin aitous. Toiset ihmiset eivät ole aidompia kuin toiset, he vain ovat toimivat ja elävät aitoina ihmisinä. Minä voin päättää olevani onnellinen. Se on vain minusta itsestäni kiinni.

Nyt melkein vuoden myöhemmin päiväkirja on taas jäänyt, mutta itse ajatus ei. Olen entistä pontevammin etsinyt ja tutkinut sitä millä voisi saavuttaa tyytyväisyyttä ja sitä naivia onnea. Aika monta kirjaa on tullut luettua vuoden varrella ja välillä tuntuu, ettei homma ole kamalasti edistynyt. Edelleen liian usein negatiivisuus valtaa mielen ja puutteet näyttävät suuremmilta kuin saavutukset. Onko tyytyväisyys ja kiitollisuus todellakin näin hankalaa? Olemmeko liian kiinnittyneet siihen mitä puuttuu, sen sijaan että haluaisimme sitä mitä meillä jo on? Monesti, ainakin minä omassa henkilökohtaisessa elämässäni, keskityn siihen mikä on huonosti, mitä pitäisi parantaa. Jos jäsennän omia ajatuksiani kirjoittamalla ne esille, voisinko saavuttaa jotain pysyvämpää tyytyväisyyden tasoa. Sellaista joka kantaa silloinkin kun tuntuu ei niin onnelliselta.

Avainsanat: kiitollisuus, onnellisuuspiirakka

Suhteet Oma elämä Hyvä olo Mieli

6.9.2016 all is well

Onko kaikki hyvin?

Aloittelen uutta blogia ja ainahan ihmisellä on joku motiivi tehdä mitä tekee. Niin on minullakin blogin aloitukseen. Monta vuotta elämästä meni aikalailla sumussa ja usvassa. Haastavan ja raskaan elämäntilanteen jälkeen, kun kaikki helpotti, yhtäkkiä mikään ei enää tuntunutkaan miltään. Ihmettelin itseäni ja tilannettani. Kaiken pitäisi olla hyvin. Mikään ei rasita tai vaivaa, mutta…

Ei oikeastaan edes voi sanoa, että ei tuntunut miltään, koska minua väsytti ja ärsytti jatkuvasti ja kaikki. Eräänä iltana saavutin lakipisteen toisen lapsista pyytäessä iltapalapöydässä banaania. Nakkasin leivät ja banaanit seinään ja karjuin teidän kaikkien haluavan minusta ja minulta jotain, koko ajan. Kun katsoin pienten lasteni suuria säikähtäneitä silmiä ja seinältä lattialle valuvia voileipää ja banaania, tulin siihen tulokseen, että jotain oli tehtävä. Näin ei voi jatkua!

Jäin töistä pois, pidemmäksi aikaa kotiin, ja aloin tarkastella asioita. Totesin, että minulla oli kaikkea. Hyvä mies, kohtuullinen parisuhde (siis kuka voi sanoa parisuhteensa olevan täydellinen, paitsi täydellinen valehtelija), taloudellista turvaa, kaunis koti, terveet lapset, mutta… Miksi se mutta aina vaan nousee tähän kolmen pisteen kanssa. Ulkopuolelta ei löytynyt vikaa tai muutettavaa. Ymmärsin, että syytä täytyy lähteä hakemaan minun sisältä.

Tulin siihen tulokseen, että olin oppinut olemaan väsynyt ja katkera. En enää muistanut muuta. Toivoton ja ahdistava elämä oli juurtunut minuun sisälle. Se täytyi muuttaa. Oli tehtävä asiat toisin.

”Haluatko muuttua? Kaikki me haluamme elämämme muuttuvan paremmaksi ja helpommaksi, mutta itse emme halua muuttua, Haluamme, että muut muuttuvat. Mutta jotta muut muuttuisivat, meidän itsemme on sisäisesti muututtava. meidän on muutettava ajatustapojamme, puheitamme ja eleitämme. Vasta sen jälkeen kaikki muukin muuttuu.” (Louise L. Hay).

Yleensä, kun minulla on ongelma tai kuulen ja innostun jostain uudesta asiasta, suuntaan kirjakauppaan. Aloitin tenniksen ja golfin peluunkin kirjakaupan kautta. Aloin vuosi sitten etsimään syytä ja ehkä jopa ”parannusta” olotilaani. Ja löysin vaatimuksen muuttaa omaa itseäni, ei lapsia tai miestä. Ei jos he vain käyttäytyisivät paremmin ja toisi kukkia edes joskus, vaan minun oli muutettava ajatteluani.

Muutos on ollut tuskastuttavan hidas. Negatiiviset ajatukset ovat juurtuneet tosi tiukkaan ja varsinkin elämän pikkuisen heittäessä vanhat kaavat lähtevät viemään mukaan. Uskon positiiviseen ajatteluun ja vetovoimaan, mutta ne eivät ole helppoja. Toivon tämän blogin jäsentävän omia ajatuksiani paremmin ja tukevan niinä hetkinä kun mitään positiivista ei tunnu löytyvän.

Avainsanat: muutos, positiivisuus, vetovoima

Suhteet Oma elämä Mieli