Onko kaikki hyvin?

Aloittelen uutta blogia ja ainahan ihmisellä on joku motiivi tehdä mitä tekee. Niin on minullakin blogin aloitukseen. Monta vuotta elämästä meni aikalailla sumussa ja usvassa. Haastavan ja raskaan elämäntilanteen jälkeen, kun kaikki helpotti, yhtäkkiä mikään ei enää tuntunutkaan miltään. Ihmettelin itseäni ja tilannettani. Kaiken pitäisi olla hyvin. Mikään ei rasita tai vaivaa, mutta…

Ei oikeastaan edes voi sanoa, että ei tuntunut miltään, koska minua väsytti ja ärsytti jatkuvasti ja kaikki. Eräänä iltana saavutin lakipisteen toisen lapsista pyytäessä iltapalapöydässä banaania. Nakkasin leivät ja banaanit seinään ja karjuin teidän kaikkien haluavan minusta ja minulta jotain, koko ajan. Kun katsoin pienten lasteni suuria säikähtäneitä silmiä ja seinältä lattialle valuvia voileipää ja banaania, tulin siihen tulokseen, että jotain oli tehtävä. Näin ei voi jatkua!

Jäin töistä pois, pidemmäksi aikaa kotiin, ja aloin tarkastella asioita. Totesin, että minulla oli kaikkea. Hyvä mies, kohtuullinen parisuhde (siis kuka voi sanoa parisuhteensa olevan täydellinen, paitsi täydellinen valehtelija), taloudellista turvaa, kaunis koti, terveet lapset, mutta… Miksi se mutta aina vaan nousee tähän kolmen pisteen kanssa. Ulkopuolelta ei löytynyt vikaa tai muutettavaa. Ymmärsin, että syytä täytyy lähteä hakemaan minun sisältä.

Tulin siihen tulokseen, että olin oppinut olemaan väsynyt ja katkera. En enää muistanut muuta. Toivoton ja ahdistava elämä oli juurtunut minuun sisälle. Se täytyi muuttaa. Oli tehtävä asiat toisin.

”Haluatko muuttua? Kaikki me haluamme elämämme muuttuvan paremmaksi ja helpommaksi, mutta itse emme halua muuttua, Haluamme, että muut muuttuvat. Mutta jotta muut muuttuisivat, meidän itsemme on sisäisesti muututtava. meidän on muutettava ajatustapojamme, puheitamme ja eleitämme. Vasta sen jälkeen kaikki muukin muuttuu.” (Louise L. Hay).

Yleensä, kun minulla on ongelma tai kuulen ja innostun jostain uudesta asiasta, suuntaan kirjakauppaan. Aloitin tenniksen ja golfin peluunkin kirjakaupan kautta. Aloin vuosi sitten etsimään syytä ja ehkä jopa ”parannusta” olotilaani. Ja löysin vaatimuksen muuttaa omaa itseäni, ei lapsia tai miestä. Ei jos he vain käyttäytyisivät paremmin ja toisi kukkia edes joskus, vaan minun oli muutettava ajatteluani.

Muutos on ollut tuskastuttavan hidas. Negatiiviset ajatukset ovat juurtuneet tosi tiukkaan ja varsinkin elämän pikkuisen heittäessä vanhat kaavat lähtevät viemään mukaan. Uskon positiiviseen ajatteluun ja vetovoimaan, mutta ne eivät ole helppoja. Toivon tämän blogin jäsentävän omia ajatuksiani paremmin ja tukevan niinä hetkinä kun mitään positiivista ei tunnu löytyvän.