Ei tarvitse lukea kuin ensimmäinen sivu, niin tietää kannattaako jatkaa. Amos Ozin Juudas on juuri sellainen että ensisivulla on sekä kirjoittajan että suomentajan herkullinen työn jälki näkyvissä: loistavaa sanankäyttöä, olipa syynä sitten kirjoittaja tai suomentaja tai molemmat. Jos nyt luulette etten tiedä mitään, niin voi sanoa että Alli on lukenut lähes 70 vuotta. Kaunokirjallisuuden lukeminen […]

Olin unohtanut tämän blogin kun oli ulkomailla välillä, mutta eipä tätä kukaan ole lukenutkaan, joten suurta vahinkoa ei ole tapahtunut. Ärrä, tämä länsiylämaan terrierini, oli mukana, ja käyskentelimme nummilla sateenvarjo kädessä. Ärrä on jo kymmenen vuotta, mutta kuten terrierit ainakin, se on yhä kuin murroikäinen, eli sitä ei pidättele mikään. Kotona taas, ja istuisimme pihakeinussa, […]

Sattui silmään uutinen, että Wikipedia on kerännyt rahaa rikollisesti ilman lupaa. Kun olen monta vuotta hyödyntänyt sitä, on hyvä että sille annetaan tukirahoitusta, itsekin olen jonkun äyrin kilauttanut kassaan.  Poliisihallinto on sitä mieltä että pitäisi olla lupa. No tietysti pitää, muutehan minäkin voisin laittaa tähän pyynnön että lähettäkää kerran kuussa tililleni viiden euron tukimaksu, että […]

Allin päivänä otetaan lasi giniä. Gini on Allin lempparijuomaa, mutta iän karttuessa sen nautinta on olosuhteiden vuoksi vähentynyt. Suomen alkoholilainsäädäntö on kohdallaan. Virostakin voi tuoda. Tosin Allin Viron-käynnit ajoittuvat jonnekin vuosikymmenien taa, kun Viro eli vielä sosialistisen realismin aikaa. En käy enää ulkomailla, kaikki on nähty. Sitä paitsi lentäminen pelottaa, laivat uppoavat. Parempi pysyä kotisohvalla […]

Kävin ensimmäisen kerran elokuvissa neljävuotiaana. Hämeenlinnassa oli elokuvateatteri kun mennään asemalta ”kaupunkiin” sillan jälkeen vasemmalla. Joku Aku Ankka se oli varmaan. Sen jälkeen tuli istuttua Helsingissä niin non stopeissa, viidakkoleffoissa kuin Prinsessa Ruususissakin, kunnes tuli herätys suuriin hienoihin elokuviin ja elokuvakerhoihin. On nähty kaikki Bergmanista Pasoliiniin. Taisi olla 90-luvun puolivälin tienoo, kun tuli loppu, ja […]

Tulin sanoneeksi lempparielokuvakseni Liisa ihmemaassa. Mutta juuri nyt diggaan Kassilan leffaa Jäähyväiset presidentille. Pressana siinä on kaikkine mahoineen Tarmo Manni. Mutta katsokaapa Laurin lihaksia. Ja kuinka se askeltaa tarjottimen kanssa keittiön ja salin väliä. Siinä on tyyliä, mummon silmä lepää. Jos joku sattuu lukemaan tämän ekan postaukseni ja on nähnyt leffan, voisi kertoa mielipiteensä.