Hyvä vastuu

Viimeisen puolen vuoden ajan olen töissä valmistellut ja ajanut läpi palvelua, joka toisi nuorille mahdollisuuden hyödyntää koulujen hävikkiruokaa ilmaiseksi koulun jälkeen. Nyt, viime viikolla, homma saatiin lopultakin käynnistysvalmiuteen. Kuten asiaan kuuluu, laitoin myös ilmoitukset ja mainokset toiminnan aloittamisesta kaiken kansan nähtäville. Palvelu sai hyvän vastaanoton ja keräsi paljon kiitosta. 

Muutamia soraääniä kuitenkin kuului. Ei niinkään siitä, että nuorille tarjotaan mahdollisuus terveelliseen ruokaan vaan palvelun ilmastoaspekteista. Tiedotteessa nimittäin mainitsin yhdeksi suurimmista syistä palvelun tarpeellisuudelle nuorille tärkeät ilmastoseikat ja ilmastoahdistuksen. Palvelun yksi tavoitteista on puuttua ruohonjuuritasolta käsin ruokahävikkiin, hiilijalanjälkeen ja ilmastonmuutokseen. Kovin vasta-argumentti tälle oli, ettei tällaisella palvelulla voida torjua ilmastonmuutosta ja että ilmastonmuutos tapahtuu joka tapauksessa luonnollisesti, joten miksi pitää siitä meteliä. 

Totta. Ei tällä ilmastonmuutosta ratkaista. Ja käytännön hyötykin on aika vähäistä. Ja kyllä. Ilmastonmuutos tapahtuu luonnollisesti riippumatta ihmisestä. 

Palvelulla ei olekaan tarkoitus ratkaista ongelmia tai toimia ihmelääkkeenä. Sen on tarkoitus asettaa esimerkki. Herättää keskustelua. Näyttää, että minkälaisia pieniäkin keinoja on vaikuttaa maailmaan. Muutos alkaa aina pienestä. Esimerkiksi ajatus siitä, että Suomen on turha tehdä ilmastoon vaikuttavia päätöksiä, koska Kiina ei niitä tee on jo lähtökohdin typerä. Miksi? Koska jos jokainen ajattelee, että pienillä teoilla ja yhdellä ihmisellä, yhteiskunnalla tai maalla ei ole mitään vaikutusta kukaan ei tee koskaan mitään. 

Meillä aikuisina on vastuu näyttää tietä ja osoittaa välittävämme niistä huolista, joita seuraavalla sukupolvella on. Mielestäni on häpeällistä, että me aikuiset olemme täysin unohtaneet tämän vastuun ja sysänneet huolen yksinomaan nuorten ja lasten harteille. Minua hävettää se kuinka me kieltäydymme toimimasta tulevaisuuden parhaaksi vain koska se rajoittaa omaa mukavuuttamme tai haastaa meidät ajattelemaan toisesta näkökulmasta. Meistä aikuisista on tullut kuin lapsia, jotka kiukuttelevat kun omista karkeista pitää jakaa myös kavereille. 

Mitä taas tulee luonnolliseen ilmastonmuutokseen, niin argumentoija on täysin oikeassa, että sellainen tapahtuu. Ongelma onkin siinä, että ihmisen teot ovat jouduttaneet ja pahentaneet sitä huomattavasti. Luonnollinen muutos ja järjestys on kumottu ja me taistelemme palauttaaksemme sen, jotta meillä lajina saati muilla lajeilla olisi mahdollisuus selvitä. 

Me pitelemme käsissämme avaimia siihen miten maailma toimii ja mitä opetamme lapsillemme. Jossain kohtaa on lopultakin katsottava peiliin ja kohdattava omien tekojen seuraukset ja ymmärrettävä oma vastuu osana kokonaisuutta. Ja se mikä tässä kaikessa on huomionarvoisinta on se, että kyse ei ole välttämättä mistään jokaisen elämää mullistavista asioista vain hyvin arkisista, pienistä teoista ja omien toimintamalliensa haastamisesta. 

Meeri Koutaniemeä lainaten: “Hyvän tekeminen on helppoa, kun jokainen tekee oman osuutensa, sen minkä osaa ja mihin tuntee intohimoa.”

Linkki Turun sanomien artikkeliin aiheesta:http://www.e-pages.dk/turunsanomat/3108/article/1080920/6/1/render/?token=ec8a7f0daf16dcfe483af48613b8166d&fbclid=IwAR27lVBqC6V2JqcYaJoKALXthJvQ75cVV2XlfPXJa13gX73P2uhRst4b6Aw