Onko viikonloppukin suoritus?

Lempiasiani viikonlopussa on se, ettei tarvitse tehdä mitään.

En ole sitä ihmistyyppiä, joka lataa akkujaan tekemällä asioita ja näkemällä ihmisiä ja käymällä eri paikoissa ja kokeilemalla kaikenlaista. Rankan työviikon jälkeen minulle ainoa tapa palautua on olla yksin.Yleensä osa viikonlopusta riittää, mutta joskus tarvitsen kokonaisenkin.

Hyvään työpaikkakulttuuriin kuuluu, että maanantaina kysellään työkavereilta menneen viikonlopun meiningeistä. 

Välillä on jopa kiusallista vastata, että en tosiaankaan tehnyt yhtään mitään. Joskus tuntuu, että kaikilla muilla on käytössään ylimääräinen vuorokausi viikossa: Minusta on uskomattoman aikaansaavaa olla ensin täysi viikko töissä ja sitten siihen päälle vielä käydä viikonloppuna ravintolassa JA teatterissa tai vähintään elokuvissa JA pitää siivouspäivä sunnuntaina JA katsoa kiinnostava dokumentti Netflixista. Itse olisin burn outissa aika vauhdilla.

Tosin, kyllä minäkin kulutan aikani ihan hyvin. Kehittävä tekeminen ja hauska ajanviete yhdistyvät esimerkiksi lukemisessa ja elokuvien katselussa. Gossip Girlin katsominen miljoonatta kertaa taas tuskin hyödyttää ketään (ei sillä että dissaisin sarjaa. T: GGfanforever).

Yksi ihan oikea ongelma haluttomuudessani olla aktiivinen liittyy työelämään. Toimittajan työhön kuuluu juttujen ideointi. Kiinnostavimmat juttuaiheet löytyvät usein niin, että kaverit kertovat jostain havaitsemastaan asiasta tai ilmiöstä tai löytämästään uudesta tyypistä. Yksin ollessa on vaikea pysyä kartalla siitä, mikä on juuri nyt kiinnostavaa ja jännää.

Oikeasti tämä liittyy paljon laajemminkin elämään, ei vain työelämään. Jos en olisi ikinä hengannut kenenkään kanssa, olisin missannut jäätävän määrän hyviä elokuvia, kirjoja, artisteja ja ihan kaikkea, joista on tullut nykyisiä lempparejani ja joita ilman en oikeastaan edes olisi minä.

Seura kehittää ja viikonloppuisin ihmisten näkemiselle olisi otollisimmat olosuhteet. Hukkaanko osan potentiaalistani jäämällä vain kotiin?

 

Kuvat ovat parin viikonlopun takaa, kun kävin syömässä Kampin Bar Conissa.