7 oivallusta äitiydestä

Vietän elämäni toista äitienpäivää tänään ja päätin koota oivalluksia ja ajatuksia siitä mitä tämä pari vuotta äitiyttä minussa on herättänyt.

Muistan kun sain vauvan ensimmäistä kertaa rinnalle ja mietin kuinka ihmeellistä on että olen tehnyt ihmisen, hämmästelin kuinka kauniin ihmisen teinkin. Samalla pieni ihminen sai minut pelkäämään että osaanhan varmasti olla äiti vaikka jokainen soluni oli valmis taistelemaan tuon pienen ihmisen hyvinvoinnin puolesta jo sillon.

Olen yksin lapseni kanssa välillä todella väsynyt mutta samalla löydän uskomattoman paljon energiaa puuhata kellon ympäri.

Välillä on pissaa ja kakkaa omassa tukassa mutta viis siitä kunhan tyttärellä on kuivat yllä.

Hämmästelen alle 2-vuotiaan lapseni viisautta ja sanavarastoa sekä nokkeluutta päivittäin.

Itken välillä onnesta kun katson nukkuvaa lastani ja välillä pelosta kun ajattelen pahaa maailmaa meidän ympärillä.

Välillä lasken kymmeneen kun aamun kolmas puurolautanen on heitetty lattialle tai laukustani löytynyt mustekynä on töhertänyt seinät täyteen taidetta.

Äitiys on ihan mun juttu ja tulin juuri oikeaan aikaan äidiksi,ollessani 34vuotias.

Sain tänä vuonna elämäni ensimmäisen äitienpäivälahjan. Päiväkodissa tehdyn upean kahvimukin!

 

Ihanaa äitienpäivää kaikille. Teillekin keille päivä on syystä tai toisesta raskas.

 

perhe ajattelin-tanaan
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *