Kun kehopositiivisuus katosi rintsikkaostoksilla

Alohair

Hyppään kauneushömppäkeskeisyydestä altaan syvään päähän ja pikkasen pinnan alle, oli sen verran äkkisyvä pudotus sovituskopissa! 

En ole synnytyksen jälkeen ostanut alusvaatteita koska olen odottanut että raskauskilot tippuu ja kiinteydyn. No nyt 15 kuukautta synnytyksen jälkeen tajuan ettei niin taida käydä ihan itsestään ja jouduin kohtaamaan todellisuuden.

Olen sairastanut koko elokuun flunssaa eri muodoissa, on ollut yhtä sun toista vaivaa ja peilistä jo senkin takia kurkkaa aikamoinen mörkö mutta täytyy sanoa että itsekin säikähdin peilikuvaa kun rintaliiviostoksilla kokovartalopeilissä oli pullataikinaa muistuttava möhkäle. Löysää ihoa, selluliittia ja huono ryhti. Onneksi ei tarvinnut housuja heittää, sillä alueella sitä hyllymistä vasta onkin!

En ole ikinä ollut mikään paljaan pinnan esittelijä ja minua ei haittaa yhtään imetyksen ryydittämät rinnat. Nythän ne on tehtävänsä täyttäneet ja en muutenkaan ole ollut tissikeskeinen nainen, joten rintsikkaostoksilla oltiin vain käytännön syistä.

Ensinnäkin vihaan sovituskoppeja, vihaan rintaliiviostoksia ja nyt minulla ei ollut yhtään käsitystä minkä malliset tai kokoiset rinut tarviin. Budjetti ei ole rajaton, joten en erikoisliikkeisiin ollut menossakaan. Kävin parit liikkeet läpi, ähelsin parit liian pienet ja liian isot tissiliivit päälle ja itkeä tihrustin sovarissa lähinnä löysän vatsanahkan takia. Olen aika lailla normaalipainonen (ehkä, arvaatte varmaan etten omista edes vaakaa) mutta ongelma onkin siinä mistä tämä keho koostuu. Kyyneliä niellen vastaan "ei" myyjälle kuka huikkaa verhon takaa että onko sopivat. Ääni vissiin väreili sen verran että myyjätär tajusi jättää asiansa siihen.

Tiedän että pitäisi urheilla ja syödä terveellisesti mutta kumpaankaan ei ole aikaa eikä rahaa, eli olen aivan loistava keksimään tekosyitä! Jos totta puhutaan niin kävisin mielelläni jumppaamassa mutta kuukausituloillani en pysty irrottamaan salijäsenyyden hintaa itseeni ja vaunulenkkeily ei ole varsinaisesti mun juttu, ainakaan kalorienpolttomielessä. Eikä lapsikaan ei rattaissa viihdy pitkään. 

Long shit short, palataan siihen kehopositiivisuuteen. Tavallaan hyväksyn muhkurat ja makkarat mutta se myös muistuttaa siitä että olen laiska ja saamaton. Ajoin yksi aamu töihin suklaapatukka suussa (voi, kyllä!) ja tuijotin vaunujen ja koirien kanssa juoksevia luonnonkauniita blondeja ja päätin taas että lopetan suklaan mussuttamisen heti tämän patukan jälkeen ja ryhdistäydyn, unohdin sen jo noin 3 tuntia tämän jälkeen ja taas tuplaa puputin. Jännä juttu tuo itsekuri, toisilla sitä on, toisilla ei. 

Oma vika, omaa laiskuutta ja asennevamma. En kuulu niihin ihmisiin luultavasti ikinä ketkä katsovat peiliin ja ovat tyytyväisiä tai niihin ketkä olankohautuksella kuittaavat näkemänsä, ajattelemalla itsekseen että sinä riität. Siihen toki kuitenkin pyrin. Pään sisältähän tämäkin lähtee, ja ajattelumalleista. Mielen treenaaminen on luultavasti haastavampi duuni kuin sixpackin työstö.

No onneksi jotkut kannukannattimet kuitenkin löytyi ja vielä kalsaritkin samaa sarjaa sain hankittua. 

 

Kommentit

MarikaJohannaP
Hey girl

I feel you 100 % <3!

Alohair
Alohair

<3 

Mira/Blinger Shimmer -blogi (Ei varmistettu) http://blingershimmer.blogspot.fi/

Itse joudun suihkeen mennessä ohittamaan kokovartalopeilin, joten karu todellisuus pamahtaa kasvoille vähintäänkin aina suihkuun mennessä. Itsekin olen armottoman laiska ja toisaalta myös pihi kun tulee liikunta kyseeseen - kuten kahvarilla päivittelinkin; kuinka 50€ kosmetiikkaan on pikkuraha, mutta kun se pitäisi laittaa kuntosalijäsenyyteen niin johan nousee kynnys esiin!? :D

Alohair
Alohair

Sepä se! Ihmisen mieli on jännä kyllä, raha on niin suhteellinen käsite!

Vierailija (Ei varmistettu)

Ikävää, että olet sairastellut. Mutta jos arki on kiireistä ja syöt suklaata päivittäin (parikin? ) kertaa niin kyllähän se syyllinen aika helposti siitä löytyy.

Jätä suklaa ja sokeri- ei tarvitse pennin hyrrää tähän, itse asiassa säästät rahaa.
Jos pitkät vaunulenkit ei ole sun juttu, tee niistä intervalli treenejä. Eli short and sweet. Youtubesta löytyy reilusti videoita "hiit with stroller"

Vaihda murot tms puuroon (taas säästyy rahaa) , paahtoleipä ruisleipään, liha linsseihin ja papuihin (ja TAAS säästyy rahaa)
Pahintahan tuossa tilanteessao on se, niinkuin itsekin totesit, että tekosyitä riittää. :(

Loppu pelissä sinulla on kaksi vaihtoehtoa.
1 Lopeta valitus ja suklaa, treenaa
2 Jatka elämääsi ja hyväksy, että näillä elintavoilla koko ei tule jäämään tähän vaan se tulee kasvamaan.

Alohair
Alohair

Oikeassa olet! Tosin tuo satunnainen suklaa on ainut pahe(en sentään päivittäin), syön muuten terveellisesti. Oma ruokavalio on kasvisvoittoinen ja syön vain täysjyvätuotteita. Mutta ei se auta kun ottaa niskasta kiinni itteäni ja tehä muutos liikunnan kanssa, eikä valittaa vaan! Kiitos videovinkeistä, tutustun niihin heti!

FanniL

Sovituskopit ovat haadeksesta. Niissä näkee itsensä aivan liian tarkasti. Ja usein tuntuu että niihin ihan tarkoituksella laitetaan mahdollisimman raaka valaistus, jotta huomaisi myös kaikki raskausarvet, karvat ja ihohuokoset. :D 

Minulla on käynnissä pieni elämäntaparemontti, vaan se on hidasta ja tuskastuttavaa. Mutta olen huomannut, että toden totta ne pienet valinnat ovat merkittävämpiä. Ihan vaan se, että pyöräilen melkein kaikkialle tekee suuren eron oloon ja ulkonäköön. Ja armollisuuskin auttaa. Kun lähtökohtaisesti pitää itsestään niin huomaa muutoksia tapahtuvan. Se on outoa, mutta vissiin totta. Sä olet ollut koti lapselle, se on minusta kaunista ja paljon merkittävämpää kuin mahamakkarat. Ystäväni poika sanoi joskus neljävuotiaana, että parasta äidissä on kun se on niin pehmeä. Mieti sitä! <3

Ps. Sun kirjoitustyyli on kehittynyt! Nice! :) 

Alohair
Alohair

Nimenomaan armollisuutta pitäisi kehittää. Tiedän täydellisiä ihmisiä jotka löytävät jotain vikaa aina itsestään. Ja siis nyt vasta lapsen saatua tajuan mikä temppeli keho oikeasti onkaan! Ja miltä ikinä näyttääkään ruho niin se on tietty toissijaista siihen verrattuna että sieltä tuli tuo maailman paras tyyppi ulos. 

Kiitos ihana Fanni<3

minnimoona (Ei varmistettu)

"Tavallaan hyväksyn muhkurat ja makkarat mutta se myös muistuttaa siitä että olen laiska ja saamaton. Ajoin yksi aamu töihin suklaapatukka suussa (voi, kyllä!) ja tuijotin vaunujen ja koirien kanssa juoksevia luonnonkauniita blondeja ja päätin taas että lopetan suklaan mussuttamisen heti tämän patukan jälkeen ja ryhdistäydyn, unohdin sen jo noin 3 tuntia tämän jälkeen ja taas tuplaa puputin. Jännä juttu tuo itsekuri, toisilla sitä on, toisilla ei. "

Voi, miten samaistun tähän ajattelutapaan - ja miten lujasti samalla viiltää, kun joku puhuu itselleen näin!!

Tämä ei ole mikään maksettu mainos, mutta ihan pakko vinkata ilmaisesta nettikurssista, josta sain itse ihan hirveästi apua omaan ajatteluun ruuasta ja painonhallinnasta: https://www.maikkimarjaniemi.fi/itsekuri/ . Mulle oli iso oivallus tajuta, ettei itsekurilla kukaan saa pysyviä elämänmuutoksia aikaan, vaan tarvitaan ihan päinvastaisia työkaluja, eli itsemyötätuntoa ja oman hyvän olon kuuntelua - niitä juttuja, joista tulee muutenkin parempi fiilis. &lt;3

Nanna/Kultainen Kynsilakka-blogi (Ei varmistettu)

Kommentoi