Ihan noin radikaali merkitys good hair daylla ei ole kuitenkaan elämääni mutta pitkälle siinä on perää kuitenkin. Suhtaudun hiuksiini, hiustenlaittoon sekä tuotteisiin intohimolla mikä välillä menee liiallisuuksiin. Koen vahvasti että hiukseni ovat ulkonäössäni parasta joten  luonnollisesti korostan niitä. Välillä naamassa on näppyjä, turvonneet silmänaluset tai muuten vaan eloton iho, ok, en toivo näitäkään mutta hiusten ollessa huonot saattaa mielialani laskea. On varmasti ihmisiä joiden mielestä on typerää ja pinnallista myöntää tämä, mutta…olen nyt vaan rehellinen. Myös saa kuvan että elämäni täytyy olla helppoa kun jaksaa hiuksistaan vouhottaa, voin vannoa ettei omakaan elo ole ruusuilla tanssimista. En tajua miksi puolustelen tätä, mutta olen tottunut siihen kun olen vuosia vastaillut kysymyksiin kuinka jaksan aina laittaa hiukseni ja kuinka voin käyttää siihen niin paljon rahaa, jonkin mielestä liikaa ja tuotteethan tuhoaa luontoakin(lempiverrokkini asialle on tupakka, koska suurin osa ihmisistä keitä tunnen polttaa ja en jaksa mennä ihmettelemään samoja kysymyksiä tupakoijilta). Nyt kun olen tarpeeksi puolustellut omasta mielestäni niin siirryn asiaan. Pesen hiukset noin 4-5 päivän välein hyvillä aineilla, ne ei juurikaan rasvotu kun teen hyvän föönauksen omille hiuksille sopivilla tuotteilla. Välillä laitan isot rullat jotka varsinkin tämä lob pituuden kanssa toimii loistavasti ja säästää hiuksen kuntoa lämpörasitukselta. Pari päivää tukka on kuohkea ja sitten monesti teen top knotin, jonkin letin tai raudalla kasvojen viereen muutaman kiharan. Useimmiten menee max. 5min aamufreesaukseen. Luulen että huomattavasti vähemmän aikaa kun moni uhraa kuontaloonsa. Rahaa menee välillä liikaa, tilaan ulkomailta kiinnostavia tuotteita mitä suomesta ei saa, ostan helposti vieraan tuotteen kauniin purkin takia, kylppärissäni on yli 10 eri shampoota eri tarkoituksiin ja sävyttäviä hoitoaineita minulla on aika läjä millä freesaan hiustani eri vivahteisiin. Omistan myös muotoilutuotteita aika lailla liikaa, tosin usein lahjoitan pois niitä mitkä on alkuinnostuksen jälkeen jääneet seisomaan hyllyyn. 

Vuosia olen ollut tumma, hiukset on värjätty aina samalla 3.0 sävyllä joka on ihan perustummanruskea. Ei lämmin, ei viileä. Välillä piristin hiusta raidoilla joita oli kätevä itse sävyttää mm. colormaskeilla ja muilla suoraväreillä. Viihdyin siinä värissä loistavasti, olen niin 3.0 muija henkeen ja vereen. Kuitenkin aloin harmaantua jo kolmekymppisenä ja värjäyksen tarve tiheentyi entisestään, ja kampaajana ollessani koin tyvikasvun epäsiistinä. Pikkuhiljaa alkoi vaalennusprosessi raidoilla ja nyt omaa tyveä on muutamia senttejä ja se ei näy värjätyn hiekan sävyn kanssa juurikaan. Helppoa ja ihanaa ja kauhea oranssinkellertävä proggis takana, ja silti haaveilen joka päivä tummasta tukasta. Tumman hiuksen kanssa näytti meikkisävyt paremmilta ja viihdyin kirkkaanvärisissä vaatteissa, Nyt pukeudun mustaan ja harmaaseen pääsääntöisesti koska kaikki riitelee hiusten sävynn kanssa. On naisella kriisit taas. Palaan kuitenkin jossain kohtaa tummaan, koska…rehellisesti koen suunnatonta kaipuuta hiusväriä kohtaan. En tiedä kuinka hullulta tämä kuulostaakaan. 

Joten yhtä kaikki, luulen etten ole ainoa joka saa iloa hyvistä hiuspäivistä, kuohkeasta tukasta, tuoksuvista tuotteista, loistavasta leikkauksesta tai hiusväristä joka saa ihon hehkumaan, tai silmät tuikkimaan. Oikea onni tulee isommista asioista mutta jos haluat vähän piristystä päivään, käy kampaajalla tai käy hankkimassa vaikka ihanan tuoksuinen hiuslakka näihin synkkiin kaamospäiviin. 

Marraskuun vikana toivottelen siis kaikille hyvää tukkapäivää ja oikein hyvää päivää muutenkin!