Kuten viimeksi mainitsin, mieheni on vastuussa häämatkajärjestelyistämme. Kaikista eniten toivon, ettei hän jätä asioita viime tippaan, sillä silloin päädymme Imatran kylpylään, kun mitään muuta ei ole saatavilla.

Olen kuitenkin nähnyt mielessäni myös muita kauhukuvia: ehkä saamme pahan vatsataudin syötyämme simpukkaillallisen Thaimaassa tai kenties hukkaamme passimme ja rahamme Roomassa. Olen samaan aikaan unelmoija ja pessimisti. Tykkään haaveilla lomista, sillä haaveilu on puolet nautinnosta, mutta varaudun silti kaikkein pahimpaan.

Toivoisin, että mieheni kuntelee ilmiselvää vihjailuani paratiisisaarista, joissa en ole koskaan käynyt. Tiedättehän, missä vesi on maagisen turkoosia ja autiot paratiisirannat komeilevat rakastuneista ihmisistä, jotka nauttivat mojitojaan vesirajan tuntumassa olevissa keinuissa. Tämä on matkatoimistojen markkinointiosastojen kehittämä unelma minulle, joka on syöpynyt tajuntaani hyvin tehokkaasti. Paratiisi on määritelty meille valmiiksi.

Ja toinen pieni ikävä tosiasia on, että häämatkat maksavat hirveästi, jos tahtoo unelmaloman Malediiveilla tai Mauritiuksella. Olimme pitkään keränneet rahaa häitä varten, mutta jostain syystä häämatkakassa unohtui. Onneksi olemme molemmat yhdessä sitä mieltä, että koska häämatka on kerran elämässä -kokemus, voimme ottaa siihen joustoluoton. Emme halua, että unohtumaton häämatka jää meiltä kokematta. En halua viettää häämatkaani jossain Vantaan hotellin ruuhkaisessa aamupalapöydässä syömässä karjalanpiirakkaa kuivahtaneella munavoilla.

Katsotaan, mitä tuleman pitää.

No ei sentään! Mutta kiinnostaisi tietää, millaiset häät mieheni järjestäisi. Olen katsonut lähiaikoina reality-sarjoja aivan liikaa ja tämä yksi kyseinen “Häät sulhasen tapaan” on myös päätynyt listalleni. Niissä morsiamet kauhistelevat, kun sulhaset saavat ottaa ohjat käsiinsä. Kauhukuvat ovat yleensä aika kaukana todellisuudesta ja lopulta häistä tuppaakin tulemaan melko normaalit. Ei niissä ehkä kukkakoristeiden yksityiskohtiin olla panostettu hulppeasti, mutta kyllä miehetkin toimivat häät osaavat järjestää – ja varmasti vähemmällä stressillä. 

Itse olen melko perfektionisti, mutta toisaalta on minulla suhteellisuudentajua. Ei se ole niin justiinsa, jos pöytäliinat eivät sovi värimaailmaltaan täydellisesti yhteen maljakoiden kanssa, mutta sitten jos pöytäliinat puuttuvat kokonaan on hätä melko iso. Siksi en anna mieheni järjestää häitä. Hän nimittäin kysäisi: “Tarvitsemmeko kaikenlaista tilpehööriä niin kuin noita pöytäliinoja.”  Mieheni varmaan mieluusti ottaisi kokoontaitettavat muovipöydät, jos hän saisi valita.

Annan toki miehen osallistua kaikenlaisiin järjestelyihin: hän vastaa vieraiden kartalla  pitämisestä sekä autokuljetuksista. Olen myös heittänyt pallon häämatkasta hänelle. Häämatkasta on varmaan pakko tehdä oma postaus, sillä olen unelmoinut siitä pikkutytöstä asti.