Mekkorumba jatkukoon!

Olen tovin ehtinyt pyöriä Pinterestissä ja tullut siihen tulokseen, että haluan todellakin vaihtaa hääseurueeni mekot. Tummanvihreä maksimekko ei enää miellytä. Onneksi hommasin aikoinaan palautusturvan, joten pystyn vielä palauttamaan mekot, sillä niitä ei tietenkään ole käytetty. Netissä surffailessa olen myös todennut, että kyllä minä taidan haluta, että morsiusneitoni pukeutuvat vaaleanpunaiseen. Ehkä hieman puuterin sävyiseen. Täydellistä mekkoa en ole löytänyt, mutta olen todella tykästynyt ajatukseen kietaisumekosta lievästi röyhelöisellä helmalla. Olen siis ehkä sittenkin sitä mieltä, että jokaisella morsiusneidolla voisi olla sama mekko. Se voisi olla midi-mittainen ja hihaton. Tai ehkäpä t-paitahihainen. En ole kovin hyvä pukemaan mieleni sisäisiä visioita sanoiksi etenkään, kun en ole ihan täysin perillä, mitä haluan. Luotan kyllä siihen, että jokaiselle sopiva mekko vielä löytyy.

Oma mekkoni sen sijaan on perinteisen valkoinen. Hääpuku on minulle tärkeä asia, sillä on ehdottoman tärkeää, että minulla on mukava olla asussani koko hääpäivän ajan. Moni asia ei ole yhtä ikävää kuin se, että on epämukava olo omissa vaatteissaan. Valitsemaani pukuun olen onneksi edelleen todella tyytyväinen. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että valitsin mekon, jossa on olkaimet! Muistan punninneeni kahden mekon väliltä, joista toinen oli olkaimeton. On kuitenkin ihanaa, että minun ei tarvitse viettää hääpäivääni kiskoen mekkoa ylös kymmenen minuutin välein. Olkaimet lisäävät hyvin paljon mekon mukavuutta. Mekostani en muuta halua vieläkään paljastaa – sittenpähän näette! …Joskus kun saamme häät vihdoin juhlittua. 😅