Viime päivien kuulumisia

Tuntuu tyhmältä valittaa, mutta en pääse yli siitä, miten surullinen olen, että olemme joutuneet siirtämään häitämme. Häiden järjestäminen on stressaavaa, puhumattakaan maailmanlaajuisesta pandemiasta. Sitten kun ne yhdistetään, niin siinä alkaa jo vähän lähteä hiukset päästä. Tiedän, että olen myös onnekas siinä mielessä, että me emme ehtineet maksaa häistämme vielä hirveästi ja siksi menettäneet isoja summia toisin kuin monet muut. Tiedän muutamia pareja, jotka olivat vain viikkojen päästä häistään ennen kuin Suomikin sulkeutui. Yhtäkkiä kaikki suunnitelmat menivät uusiksi ja kauan odotettu ihana päivä siirtyi hamaan tulevaisuuteen.

En tarkoita todellakaan loukata ketään ja olen todella pahoillani kaikkien puolesta, joita korona on kohdellut ankarammin. Minulle tekee kuitenkin hyvää kirjoittaa ylös ajatuksiani näistä asioista. Onhan tämä blogi vähän kuin päiväkirjani. Toivottavasti lueskelen näitä juttuja kuin menneitä muistoja jo vuoden päästä. Toivottavasti olemme jo puolisoni kanssa siinä vaiheessa onnellisesti naimisissa ihanien häiden jälkeen. Ennen kaikkea toivon kuitenkin, että elämä olisi palautunut normaaliksi. Että voisin viettää merkkipäiviä läheisteni kanssa ravintolassa iloisesti skoolaten. Että voisin seistä ihmisjoukossa ja laulaa täyttä kurkkua lempiartistini mukana. Että voisin nähdä ystäviäni tuntematta syyllisyyttä. Että voisin halata hoivakodissa olevaa isoäitiäni.

Tsemppiä meille kaikille! ❤️