Pettymys

Viime viikko oli neljäs viikko tätä mun prokkista. Periaatteessa oltiin sovittu, että pidetään sellanen kevyempi viikko liikunnallisesti, kun oltiin nyt kolme viikkoa painettu menee tukka putkella salilta ryhmäliikunnan kautta fudispeleihin ja samaa reittiä takasin. No käytännössä se meni vähän ketuiks, kun laskennallisesti treenejä tuli vaan yks vähemmän kun edellisillä viikoilla. Toki ehkä astetta iisimpiä treenejä vedettiin, mutta noh. Niin.

Eilen oli taas kauan odotettu herkkupäivä. Kaks viikkoa tän yhen päivän päivän takia kärvistelyä takana. Suunniteltiin jo varmaan viikko etukäteen, että mitä sitten sunnuntaina söis. Kaikki oli mietitty valmiiksi, suunniteltu ja tarkkaan harkittu. Oli luvassa brunssia, mäkkiä, karkkia, suklaata, leffaa ja sipsiä. Ai että!

Sunnuntai lähti iloisesti käyntiin, vaikkakin törmättiin ensimmäiseen pettymykseen jo brunssilla. Oltiin viikkoa aikasemmin varattu pöytä meille kahelle plus kahelle frendille ravintola Lämmöstä. Siellä oltiin hehkutettu, että saa ite tehdä vohveleita, löytyy suolasia piirakoita, lämmintä ja kylmää brunssisafkaa ja herkkujuttuja toisensa perään. No missä hitossa ne suolaset piirakat ja vohvelit sitten oli? Ei paljon näkyny. No ei mut brunssi oli muuten oikein kiva.

”Tää karkki on pahaa” ja ”mul on vesijano”. Kaks sellasta lausetta, mitä mä en ois ikimaailmassa uskonu kuulevani omasta suustani. Sieltä ne vaan putkahti. Toinen, kun oltiin kävelemässä Makuunista kotiin. Ja toinen sitten kotona. Niin ja kolmas ”mun tekee mieli puuroa”. Kolmas tuli siinä vaiheessa, kun maattiin mun sohvalla sipsit, karkit ja suklaat sylissä samalla kun netflixistä pauhas joku keskitason draamaleffa. Niin ja taisin vielä mainita Mäkissä, että se ei se juustohamppari ja ne nugetit ollukaan niin hyviä. Siis mä oon varmaan tulossa kipeeks. Tai sitte menettämässä järkeni tai jotain. Outoa oli, että mulla oli vielä pakkasessa äitin tekemää omenapiirakkaa, joka jäi kiltisti pakkaseen kun ei vaan tehnykään mieli.

Oltiin käytännössä herkkupäivän osalta huonompia kuin viimeksi. Viimeks tuhottiin sipsipussi ja kilo karkkia. Ja jotain muutakin. Tällä kertaa tuhottiin vajaa sipsipussi ja varmaan vaan noin 500g sitä karkkia. Nyt taas joutuu odottamaan muutaman hetken ennen kun pääsee noiden sokeriherkkujen kimppuun taas. Ehkä ens kerralla sitten paremmalla menestyksellä.

Mä oon virallisesti pettyny itseeni.

Torstaina ois muuten 1.9. Sillon ois niinku virallisesti kuukausi takana tätä hommelia. Kai sitä viimestään sillon pitää ottaa pikkutsekki, eli kuvat ja mitat. Oh noes.