Mun matka kohti amerikkalaista unelmaa

Muutettuani Nykiin mietin mitä haluaisin alkaa tekemään työkseni, mikä olisi se seuraava haaste ja tavoite jota lähtisin tavoittelemaan. Mun sisällä on palo mennä elämässä eteenpäin ja ajattelen että haaveet on tehty toteutettaviksi. Oli se sitten kilpa-aerobic, Miss Suomi kisa tai bisness ura. 
 
En koskaan kuvitellut itseäni ruoka-alalle, mutta Nykiin muutettuani päädyin harjoitteluun luomu ruoan jakelijalle. Toimisto sijaitsi Bronxissa ja metromatka sinne kesti puolisen tuntia. Ne jotka on käyneet Bronxissa tietää, ettei se ole maailman hehkein tai turvallisin paikka. Mun kollegat kertoi tarinoita kuinka 10 vuotta sitten sama alue oli kuuluisa prostituutiosta ja että usein metrolta toimistolle kulkiessa sai kuulla mielenkiintoisia ehdotuksia..
 
Työmatka toimistolle oli ehdomasti kulttuurishokki. Joka päivä näin metrossa jotain uutta ja erilaista. Oli se sitten sombreropäinen kitaransoittaja, tankotanssiva räppäri tai perhe lapsineen pyytämässä rahaa ruokaan.
 
Vaikka työpaikan sijainti oli rehellisesti sanottuna hirveä, olin onnellinen että sain mennä töihin ja että mulle oli annettu mahdollisuus näyttää kynteni. Halusin katsoa mihin tämä tie vie ja pian hahmottelin mielessä tavoitteen jota kohden lähdin pyrkimään. 
 
Jakelijalla harjoittelua tehdessä tutustuin Nykin ja Jenkkien luomuruokakulttuuriin. Mulla oli tarjolla ensikäden dataa, mistä näin mikä täällä myy ja mihin suuntaan ruokatrendit oli menossa. Mulla oli myös mieletön pomo joka oli ollut alalla yli 20 vuotta, tiesi kaiken kaikesta ja pikkuhiljaa opetti alan salat. Hän oli suuri apu opetellessani small talkia, sillä jokainen palaveri aloitettiin viiden minuutin höpöhöpöllä. Itse kun yleensä astelin kokoushuoneeseen muistiinpanot valmiina ja menin suoraan asiaan.
 
Samassa työpaikassa oli töissä suomalainen Essi, jonka kanssa tehtiin töitä tiiviisti ja joka opetti miten hommat hoidetaan. Essillä oli rautainen asenne ja asiat saatiin hoitumaan tavalla tai toisella. Tuntuu että mun työnkuva muuttui lähes päivittäin. Toisena hetkenä tein markkinointia ja toisena logistiikkaa, seuraavana myyntiä ja kohta taas kirjanpitoa. Monipuolisuus mahdollisti minun oppia paljon jokaiselta yrityksen osa-alueelta ja olen todella kiitollinen näistä opeista. (Myös onnellinen ettei enää tarvitse tehdä kirjanpitoa = NOT my favorite)
 

Jonkin aikaa dataa ja trendejä katseltuamme saatiin idea vähäsokerisesta juomalinjasta ja alettiin kehitellä sitä muiden töiden ohella. Tälle näytti selvästi olevan markkinarako. Ideoitiin makuja, brändiä ja kohderyhmää ja painettiin todella pitkää päivää. Aamu kahdeksasta ilta yhdeksään alkoi tuntumaan jo normaalilta. Työpaikalla kulttuuri oli “toitä tehdään niin pitkään kunnes ne loppuu kellon ajasta huolimatta”.
 

Meidän pitkät päivät ei kuitenkaan olleet mitään verrattuna erään suomalaisen lakinaisen päiviin. Hänen miehensä toi lakitoimistolle matkalaukun, jotta hän voisi nukkua ja vahtaa vaatteet töissä seuraavan neljän päivän ajan. Työpäivä oli siis torstaista sunnuntaihin. Tämä mielessä jaksoin pitkiä päiviä, pääsinhän sentään kotiin nukkumaan. 
 
Hetki kului ja pomoni päätti myydä jakelija yrityksensä. Monelle tämä päätös tarkoitti potkuja. Eräänä päivänä kollegani soitti ja kertoi kuinka 20 ihmistä oli irtisanottu yhden päivän aikana ja kuinka koko toimisto suljetaan. Loppulenlopuksi potkut sai yli 70 ihmistä mutta minulle tämä tarkoitti sitä, että duunikuviot tulisi muuttumaan parempaan päin ja pääsisin vihdoin pois Bronxista!! WOOHOO! 

 

Kahden vuoden ajan kehitetty, lukuisia palavereita ja ylityötynteja vaatinut projekti, Organic Nava on vihdoin valmis ja lanseerattu. Sitä myydään 50 eri kaupassa Manhattanilla, Brooklynissä ja Queensissa ja kesällä tavoite on päästä 200 kauppaan. Keväällä se lanseerataan myös Los Angelesissa. Tuote, joka oli joskus vain kasa ranskalaisia viivoja paperilla on nyt oikea tuote mitä voi ostaa kaupoista! Oli melko hullu fiilis käydä ostamassa ensimmäinen pullo kun tietää miten paljon tyotä sen eteen on tehty. Toki tästähän se työ vasta alkaa!
 
Välillä tuntuu että mikään ei muutu, mutta kun katson taakse noita aikoja Bronxin toimistolla huomaan kuinka paljon olen mennyt urallani eteenpäin. Bronx on vaihtunut kotitoimistoon ja Williamsburgin konttoriin, harjoittelijan roolista olen edennyt co-founderiksi, markkinointi päälliköksi ja esimieheksi. Ja kaikki tämä on niiden pitkien päivien ansiota.
 

Nykissä on todella inspiroiva ja motivoiva työympäristö. Ihmiset on lajinsa parhaita ja jotta menestyy on myös asenteen oltava kohdallaan. On ihanaa olla ihmisten parissa joille esteet on vain hidasteita ja ongelmat nähdään mahdollisuuksina. 

Toki on niitä päiviä kun ei millään jaksaisi nousta sängystä ja unelmoin olevani Beverly Hillssissä asuva kotivaimo jonka agendana olisi käydä joogassa ja Whole Foodsissa. Hetken ajelehdin haaveessa miten ihanaa ja ”helppoa” elämä olisi, mutta sitten muistan että mulle luultavasti tulisi vaan tylsää.
 
Kaiken päivittäisen hulinan keskellä mun on välillä helppo unohtaa miksi tätä hommaa teen ja mikä mun tavoite on. Siksi pyrin pysähtymään, ottamaan askeleen taaksepäin ja katsomaan isoa kuvaa. Kysyn itseltäni olenko menossa kohti haavettani ja teenkö oikeita asioita. 
Jokaisella meillä on oma polku työelämässä ja tehdään juttuja omalla tahdilla. Mua kiinnostaa kuulla onko teillä haaveita? Miten te toteutatte niitä?
 

Ensimmäinen etiketillinen pullo suoraan tuotannosta. Erittäin hyvä fiilis pitää kädessä tätä mitä kehiteltiin yli kaksi vuotta