Muuttaisitko sinä rakkauden perässä ulkomaille? Minä muutin.
Tasan kolme vuotta sitten pakkailin laukkuja Helsingin Töölönkadulla sillä edessä oli muutto New Yorkiin. Myin suurimman osan tavaroistani, mm. vuosia keräilemäni mekkokokoelman. Jäljelle jääneen viiden laukullisen kanssa matkasin tippa silmässä kohti Helsinki-Vantaata ja Isoa Omenaa.
Taakse ei jäänyt vain vaatekaappi, mutta myös rakkaimmat ystävät ja perhe. Tutut kotikulmat ja lempiruoat. Ilmainen terveydenhuolto, äitiyslomat ja ylipäänsä kaikki mikä oli tuttua ja turvallista. Kuka hullu jättää tämän kaiken taakseen ja muuttaa tuhansien mailien päähän holtittoman suureen kaupunkiin? Minä. Ja syynä oli rakkaus.
Tapasin mieheni vuotta aikasemmin ja pian huomasin olevani kaukosuhteessa rapakon taakse. Kaikki kaukosuhteessa olevat tietävät miten raastavaa se on, oli matka sitten seuraavaan kaupunkiin, maahan tai mantereeseen. Olin pian valmistumassa koulusta ja tuntui että elämässä oli sopiva hetki ottaa harppaus tuntemattomaan.
Asetuin mieheni kanssa Manhattanille, Upper East Sidelle. UES on melko rauhallinen ja kuvaankin sitä usein ”Suomalaisemmaksi´´ koska se on hillitympi moneen muuhun naapurustoon verrattuna. Meidän ensimmäinen kämppä oli pieni kenkälaatikon kokoinen boxi, mutta se tuntui yllättävän kotoisalta suurkaupungin hulinan keskellä. Ikkunat oli vasten seuraavan talon tiiliseinää ja aurigon valoa ei sisälle juurikaan päässyt, joten päivän sää piti arvata tai katsoa kännykästä. Säilytystilaa ei myös juurikaan löytynyt joten otin Sinkkuelämää – sarjasta oppia ja säilytin erinäisiä tavaroita uunissa.
Ensimmäinen päivä uuden kodin pihalla tasan kolme vuotta sitten. 39 astetta kuumetta mutta kahvia oli saatava
Ensimmäiset viikot uudessa kotikaupungissa meni metrossa suunnistaen, väenpaljouteen tottuen ja koti-ikävässä riutuen. Löysin itseni monta kertaa suihkusta itkemästä ikävää, mutta seuraavana hetkenä olin onneni kukkuloilla, koska pääsin vihdoin, pitkän kaukosuhteen jälkeen mieheni kanssa saman katon alle.
Vaikka ympärillä kuhisi ja kaikki oli uutta, olin melko yksin ja hukassa. Mieheni aika ei riittänyt toiden keskellä kaikkeen ja mun oli itsenaistyttävä. Ei ollut eka kerta kun aloitan alusta uudessa paikassa, mietin usein. Isäni lähetti viestin ja kehotti puhumaan ainakin kolmelle ihmiselle kun menen ulos. Menin kauppaan mutta sain hädintuskin puhuttua kassaneidille. How are you? hän kysyi ja vastasin takasin I´m good. Laskettiinko tuo yhdeksi kolmesta?
Pikkuhiljaa mun arki alkoi rullaamaan ja löysin elämääni rutiineja. Täysin erilaisia kuin Suomessa, pyykin pesusta kaupankäyntiin. Kolmen kuukauden jälkeen sain töitä ja siitä hetkestä eteenpäin tuntuu, että elämä on mennyt pikakelauksella eteenpäin.
Suomen reissulla eräs toimittaja kysyi haastattelussa “Nyt kun sä asut Nykissä niin sua varmaan kutsutaan kokoajan kaikkiin cocktail juhliin” ja tämä kysymys jäi mun mieleen. En vieläkään ymmärrä mistä ajatus lukuisista cocktail juhlista tuli. Elämä täällä on ihan USKOMATTOMAN SIISTIÄ mutta toisena hetkenä HITON RANKKAA. Oon kyllä ollut kaiken maailman kissanristijäisissä, mutta myös pessyt pyykkiä torakoiden ja hiirien keskellä. Ääripäät on rajuja, mutta toisaalta se on se mikä minua motivoi ja pitää elämän mielenkiintoisena. Päivääkään en ole katunut tänne muuttoa ja oli oikea päätös ottaa harppaus tuntemattomaan!
Haluan näyttää teille todellista elämää New Yorkista ja kertoa hullunkurisista kulttuurieroista mitä kohtaan päivittäin.
Lähde messiin kulttuurimatkalle Ameriikan maalle!
Alussa kuljin 80% ajasta metrolla väärään suuntaan
Junalla minne..?
Ensimmäisen asunnon paloportaat toimi parvekkeena ja piilopaikkana
Rakastuin ensisilmäyksellä Nykin värikkääseen arkkitehtuuriin