Viime viikonlopun häämessujen inspiroimana ajattelin kirjoittaa kokemukseni perusteella jenkkihäistä, sekä muutamasta erosta mitä huomasin Amerikan ja Suomen hääkulttuurien välillä. 
 
En tajunnut kuinka erilaiset näiden kahden maan hääkulttuurit on, kunnes tuli aika suunitella oma suuri päiväni. Olin ehkä alitajunnassa haaveillut suurista häistä ja kun aika tuli, kuva jenkkihäistä piirtyi verkkokalvoilleni. Se kuulosti kivalta ajatukselta. 
 
Päätimme pitää häät New Yorkissa, Long Islandilla ja juhlien suunnitteluun mulla oli aikaa pikkusen vajaa kaksi vuotta. Tuntui että tuo aika oli tosi pitkä enkä malttanut odottaa suurta päivää, vaikka nyt taaksepäin katsoessa aika humahti todella nopeasti. Koska olen perfectionisti ja nautin suuresti suunnittelusta en juurikaan pyytänyt apua järjestelyihin.  Oli maailman ihaninta selata Pinterestistä ideoita kukista, puvuista sekä koristeista ja luoda ideat toteen. (Jos en työskentelisi Organic Nava:n parissa olisin varmaan hääsuunnittelija). 
 
Siskoni ilmoitti olevansa kaasoni (okei, sehän oli tietty selvä juttu) ja hänen rinnalleen sain kuusi morsiusneitoa, ystävää, eri elämänvaiheiltani. Miehelläni Kevinillä oli myös bestman ja kuusi groomsmania. Tätä porukkaa kutsutaan bridal partyksi. Bridal Party – Siis mikä juhla tää on? kysyin Keviniltä. Tämä konsepti oli täysin uusi asia minulle, sillä olin tottunut, että Suomessa morsiammilla on yksi kaaso ja korkeinaan pari morsiusneitoa. Toisilla he ovat lapsia. Bridal party on yleensä mukana järjestelyissä ja toimivat ydinporukkana häiden ympärillä olevissa juhlissa.
 

Kippis!

Bridal partyt 

Lähti taas hommat käsistä tämän porukan kanssa

Alettiin Kevinin kanssa käymään läpi muutamia hääpaikkoja ja kierrettiin yhteensä varmaan seistemän erilaista. Yhden kartanon pihalla oli kolmen metrin korkuisia patsaita venäläisistä sotilasita todella oudosti sijoiteltuna. Se oli vähän “erikoinen” paikka eikä vain tuosta syystä, vaan kartanon esittelijä myös luuli, että olin töissä kilpailijalla ja halusin vain tietää heidän hinnaston. Weird.
 
Opin pikkuhiljaa, kuinka hääpaikat täällä operoi ja miten suuri bisness häät jenkeissä on. Ensimmäinen shokki mulle tuli hääpaikkojen hinnoittelusta ja pian tajuttiin kuinka paljon rahaa tähän suureen päivään tulisi kulumaan. Onneksi aikaa säästää oli kaksi vuotta. 
 
Jotkut paikat rahastaa jopa yli €350 per vieras pelkästä paikasta! Kerro se sitten 200 vieraalla ja avot! Ihan sairasta. Seistemänteen paikkaan sisään kulkiessa ajattelin, että ihan turha reissu koska kuitenkin maksaa vaan ihan liikaa, sillä paikka oli minusta niin hieno. Tehtiin kierros juhlapaikan tiloissa ja silmiä pyöritellen ajattelin että noh, ei tästä kannata liikaa innostua ennen kun kuullaan hinta. Istuttiin alas kuulemaan tuomio ja BOOM –  se oli sopiva!! Jipii! Juhlapaikka – CHECK! 
 
Meidän hääpaikka monen muun lailla tarjosi kauniiden puitteiden lisäksi viiden ruokalajin illallisen, cocktail hour:in tarjoiluineen, major D:n (maitre D)  (kapellimestari joka piti huolta illan kulusta ja aikataulusta) sekä bride’s attendant (piti huolta, että mulla oli kuohuvaa kädessä tai mitä ikinä tarvitsinkaan sinä iltana). Ei siis tarvinnut hommata ruokatarjoilua erikseen, joka helpotti järjetelyä suuresti. 
 
Kun allekirjoitettiin paperit hääpaikan kanssa musta tuntui, että iso asia oli pois päiväjärjestyksestä, sillä vihdoin saimme häille päivämäärän! Vaikka iso urakka oli alta pois, tästä se työ vasta alkoi. Häiden järjestäminen täällä voi olla helppoa, jos haluaa mennä ns. pakettiratkaisulla, mutta itse en voinut vastustaa pienien yksityiskohtien viilausta yksi toisen perään. 
 

shampanjat piti pysyä kylmänä 

 
Seuraavaksi oli vuorossa se suurin ja tärkein juttu joka on TIETENKIN hääpuku. Obviously. Kysyin tulevalta anopiltani ja siskoiltani apua hääpukukaupoissa, olivathan he meneet naimisiin ja järjestäneet häitä muutamia vuosia aikasemmin. Löysin Insragramista maailman siisteimmän hääpukusuunnittelijan Galia Lahavin, jonka puku mun oli pakko saada. Metsästin käsiini päivämäärän ja paikan missä voisin sitä kokeilla. Menimme yhdessä Long Islandilla sijaitsevaan hääpukuliikkeeseen ja kokeilin pukua. Se oli mukava päällä ja istui täydellisesti! Ainoa ongelma oli, että se maksoi yli 10 000 dollaria. Dammit!!!!
 
Se, mekko mikä Suomessa maksaa 1500 maksaa täällä 3000 – 5000. Alle tuon hinnan tarjolla ole paljoakaan, paitsi sample salessa ja on uskomatonta kuinka paljon rahaa pukuihin laitetaan. 
 
Joka ikinen puku mitä tuon täydellisen Lahavin jälkeen kokeilin ei näyttänyt samalta, eikä ollut hyvä. Kolusin läpi kuusi liikettä Long Islandilla ja Manhattanilla. Näiden joukossa myös kuuluisa “Say yes to the dress” ohjelmastakin tuttu Kleinfield liike. Mikään ei kuitenkaan tuntunut omalta ja päätin ottaa niin sanotun luovan tauon etsinnöissä. 
 
Muutaman viikon päästä Suomessa reissulla etsimme mekkoa ystävälleni Iitulle joka meni pari viikkoa meidän jälkeen (hänen sanoin) ”naikkariin”. Löysin sattumalta puvun Niinattaresta ja vihdoin metsästys oli päättynyt! 
 

Juhlat jotka valmistavat suureen päivään

 
Häihin jenkkilässä kuuluu muutama juhla, joihin en ole Suomessa törmännyt. Yksi niistä on Bridal shower. Tämä juhla oli mulle täysin uusi kokemus. Bridal shower on tarkoitettu lähinnä naisille ja tätä varten vieraat ostavat häälahjalistalta lahjoja, kuten kodinkoneita, pyyhkeitä ja lakanoita tulevalle parille. Vähän niinkuin baby showereissa ostetaan lahjoja tuleville äideille.
 
Lanning suvun bridal showereissa on hauskoja perinteitä, joihin kuuluu muunmuassa lahjoja avatessa koristenarulla kuorrutettu hattu, hääpuvun teko vessapaperista sekä tietovisa morsiammesta. Yhtenä kysymyksenä oli “kuinka lausua Kristan sukunimi Haapalainen” jota kukaan jenkki vieraista ei päässyt lähellekään. Pikkusiskolle tämä oli vähän liian helppo juttu. Tai no, kaikille suomalaisille vieraille. 
 

Kenellä on hienoin mekko?

”From Miss to Mrs with our best wishes” – kakku sekä lahjapakettien koristenauhoilla koristeltu hattu
 

Koska mut on siunattu maailman ihanimmilla ystävillä, sain osakseni kolmet polttarit: Suomessa, Nykissä ja Miamissa. Näistä riittäisi paljon juttua vaikka omaan postaukseen. Suurimpana erona jenkkipolttareihin on ehdottomasti morsiussauna ja täällä sellasta perinnettä ei ole. Koska maassa ei niinkään ole saunoja ja ihmiset ei tykkää olla ryhmässä alasti (niinkuin mainitsin ekassa kirjoituksessani), koko idea menee sivu suun. Aiheutan paljon hämmennystä kertomalla, että mun kroppa hierottiin kananmunilla, suolalla ja hunajalla ja kuinka se jälkeen juoksin ulkosaunan ympäri alasti ystävien huutaessa suoraa kurkkua exieni nimiä.
 

Poltto stuntti on herättänyt myös paljon hämmennystä Amerikkalaisten parissa ja moni kysyy onko tämä suomalainen perinne

 
Miamissa tehtiin mielestäni klassisin jenkki-polttari muuvi, eli mentiin strippi baariin. Oli hyvä reissu. 
 
Häitä edeltävänä iltana vietettiin harjoitusillallista. Tänne kutsuttiin molempien bridal partyt ja lähisukulaiset. Harjoitusillallisella ei niinkään harjoiteltu mitään, sillä brides attentand ja major D lupasi huolehtia että homma sujuu. Keskityttiin siis lähinnä viiniin ja hyvään seuraan. 
 

Cocktail hour ja first look 

Hääpäivänä päätettiin Kevinin kanssa ottaa se ei niin perinteinen tie, eli tehtiin first look. Tämä tarkoittaa sitä, että hääkuvat otetaan ennen varsinaista seremoniaa, eikä vihkimisen jälkeen. Kevin seisoi nurkan takana ja kuvaaja napsi kuvia siitä hämmästyksestä kun näemme toisemme ”ensimmäistä kertaa”. Mä olen aika HC pillittäjä ja se jopa stressaa minua joskus. First look tuntui siis paremmalta vaihtoehdolta ja sain kävellä alttarille pienemmällä jännityksellä. Toki pillitin koko matkan anyways. 
 

Kevin odottaa nurkan takana kiltisti kurkkimatta

pillittäjä kride elementissä kun nähtiin ensimmäisen kerran hääpuvut päällä

 
Hääseremonian jälkeen vieraat siirtyivät cocktail hour:ille. Tämäkin oli minulle uusi tuttavuus, vaikka cocktailit on tullut melko tutuksi. Tämän tunnin aikana hääpari menee usein ottamaan kuvia, mutta me mentiin kahdestaan hääpaikan morsius suiteen syömään ja ottamaan happea, jotta jaksettaisiin loppuilta. Cocktail tunnilla on tarjolla ruokaa ja juomaa seisovasta pöydästä ja ajatus on moikata tuttuja ja sukulaisia ennenkuin itse illallinen ohjelmineen määrätyillä istumapaikoilla alkaa. Koko hääpäivä meni tosi nopeasti ja tuntuu että se kesti kokonaisuudessaan ehkä tunnin. Voi kun saisi tuon illan takasin slo-motionilla!
 
Jenkeissä on tapana, että morsian ja sulhanen antaa lahjan kaikille bridal partyn jäsenille. Meidän lahjana oli viikonloppu Hamptonissä, enkä olisi voinut keksiä parempaa lahjaa kuin aika. Ja miten menesys tämä olikaan! Maailman siisteimmät kolme päivää häiden jälkeen tuli vietettyä rakkaimpien ihmisten seurassa. 
 

Mieletön kööri kasassa 

Häiden järjestäminen jenkeissä oli kaikin puolin opettava ja mielenkiintoinen kokemus. Opin, että häät on valtava bisness ja järki pitää pitää kädessä. Mikäli asiat suunnittelee ajan kanssa eikä tee hetken mielijohteen päätöksiä on budjetissa pysyminen todennäköisempää. Kaikki hää- alkuiset palvelut maksaa heti pari tonnia enemmän, joten kannattaa puhua esimerkiksi juhlista häiden sijaan. 
 
Häävimmani ei suinkaan loppunut tähän ja odotan jo innolla 5-vuotis hääpäiväämme, jotta voin taas järjestää jotain kivaa! Onko olemassa jenkki-häävalan-uusimis-juhlaa?