Universumin onnellisin

Miss Universe -kisat käytiin eilen Thaimaassa ja voitto siunaantui, hyvin ansaitusti, Philippiinien Catriona Graylle. Kisoja niin TV:stä kuin paikalla olleen ystäväni Instagramin livelähetyksestä seuranneena mulle tuli mieleen paljon ajatuksia Miss Universe tai Miss World -kisoihin valmistautumisesta ja siitä mitä kaikkea siihen kuuluukaan. 
 
Musta tuntuu, että monella on vielä se käsitys missikisoista, että likat menee bikineissä lavalle pyllistelemään ja vanhat miehet sitten arvostelee ykkösestä kymppiin ja katsoo kuka on se seksikkäin. Ymmärrän (melkeen) miksi näin ajatellaan ja halusinkin nyt kirjoittaa oman näkemyksen asiasta, pikkusen pintaa syvemmältä. 
 
Maailmassa on monta monituista missikisaa. Niistä suurin on Miss World (mun vuotena 2014 siellä oli 126 kilpailijaa) ja kisoista tunnetuin, ennen Trumpinkin omistama Miss Universe (tänä vuonna 94 kilpailijaa). Näitä kisoja on pitkään dominoinut voitoillaan Intia, Venezuela ja USA. Suuret maat ovat ennakkosuosikeita vuodesta toiseen ja tuntuu että pienien maiden menestys yllättää vuodesta toiseen. 
 
Niinkuin kaikki tässä maailmassa, myös missikisat on muuttuneet Armi Kuuselan ajoista. Kisoihin on tullut erilaista sisältöä ja jotain sisältöä on otettu pois. Suurimpana kohautuksena viimeaikoina on päätös bikinikierroksen poistamisesta Miss World -kisoista. Mun vuosi (2014) oli viimeinen vuosi kun se järjestettiin. Tämä eliminoi siis tuon lavalla pyllistelyn heti alkuunsa.
 
Kisoissa näkyy myös enemmän ja enemmän hyväntekeväisyyttä. Miss World perustuu TÄYSIN sen ympärille ja tänä vuonna Universekin otti käyttöön uuden osion, missä top 10:llä oli muutama sekunti aikaa kertoa omasta missiostaan. Muunmuassa koko kisan voittaja Catriona rokkasi tämän osion täydellisesti. 
 
Tapasin Catrionan Nykissä yhteisen tutun, Valerien (Miss World Filippiinit 2014) kautta noin vuosi sitten. Me oltiin Valerien kanssa samaan aikaan Lontoossa Miss Worldissä ja meistä tuli kisan aikana läheiset. Oli mieletöntä kuulla, miten heidän maassaan valmistaudutaan kisoihin ja välillä huomasin kuinka suu auki kuuntelin hänen juttuja. Ihan mieletöntä! Catriona oli Nykissä luomassa mallin uraa ja käytiin Fashion Weekin aikaan katsomassa Valerien näytöstä yhdessä.

Cat vasemmalla ja Valerie oikealla
 

Vuosien koulutus 

 
En ihmettele, että perinteisten suosikkimaiden lisäksi myös Filippiinejä on suosinut kruunuonni viimeaikoina. He ovat kahden suurimman kisan kärkijoukoissa melkeimpä joka vuosi. 
 

Mitä piilee tämän takana? Niinkuin Universen runway- valmentaja ja livelähetyksen kommentaattori Lu Sierrakin totesi, näitä kisoja ei voiteta tuurilla. Takana on paljon työtä, taitoa ja valmistautumista. 
 
Valerie kertoi Lontoossa, kuinka heidän maassaan toimii Aces & Queens organisaatio, joka koutsaa naisia kisoihin. Tapasin valmentajia tästä organisaatiosta, kun he olivat sankoin joukoin tukemassa Valerieta kisamatkalla, sekä myöhemmin Nykissä drinkeillä. Nämä kaksi tapaamista oli hyvin erilaisia. Kisoissa he arvostelivat muita kilpailijoita ja sanoivat asiat hyvin suoraan. Tuo istuu huonossa ryhdissä, tuo ei katso silmiin, tuo taas syö liikaa ja tuo ei tule pärjäämään. Nykin tapaaminen oli ns. työn ulkopuolella ja jutut drag-baarissa oli jotain ihan muuta. Ihania ja niin sydämellisiä ihmisiä, vaikka kilpailutilanteessa brutaaleja ja rautaisia taitajia. “Kun itket treenin aikana, opit”. 
 

Iltamat Nykissä
 
Aces & Queens organisaatio lähettäää vuositain noin 40 kilpailijaa maailmalle erilaisiin kisoihin. Vuosittain heidän joukostaan kuoriutuu muutamia super staroja ja mikäli “onni” ei suosi sinä vuonna, voi seuraavana vuonna mennä toisiin kisoihin. Catriona yritti Miss World Philippiinit- kisaan kolmena vuonna maassaan, oli lopulta 2nd runner up Miss Worldissä ja tänä vuonna vei kirkkaimman kruunun Universessä. Hänellä on siis todella paljon kokemusta ja vuosia aikaa kehittyä.
 
Aces & Queens koulutuksessa opitaan mm. lava esiintymistä (Catin “lava walk”), erittäin tärkeä Q&A (kuinka vastata kysymyksiin), luodaan missio, jos sitä ei jo ole ja suunnitellaan puvustus räätälöitynä kisaa varten. 
 
Valeriella oli Lontoossa kolme käsintehtyä vaihtoehtoa finaaliasuksi, joiden käyttö ei ollut vain hänen päätettävissään, vaan hyvin laskelmoitu strategia. Jos naapurilla on tietyn mallinen tai saman värinen, niin oli mahdollisuus panna paremmaksi, tottakai! 
 

Beauty with Purpose

 
Koska Miss World kisa perustuu hyväntekeväisyysprojektin ympärille, on kilpailijoilla oltava oma missio. Miss Worldissä on yhteensä 7 pientä kilpailua, joista jokaisesta jaetaan pisteet jotka vaikuttavat loppusijoitukseen. Itse sain parhaan sijoituksen Suomessa yli 20 vuoteen, kun voitin näistä kisoista urheiluosion ja nappasin samalla Sport Woman of the Year – palkinnon. 
 
Suurimman pistesaaliin kisoissa saa kuitenkin hyväntekeväisyys osiosta “Beauty with purpose”. Kisoissa ollessani tajusin, että sinne on turha mennä ilman vahvaa hyväntekeväisyys keissiä. Tai toki voi mennä kisaamaan, mutta kärkisijoitusta on turha odottaa. Kisaajilta löytyi kaikkea maan ja taivaan väliltä niin hammasharjojen viennistä viidakkoon, kuin kodittomien auttamisesta Lontoon kaduilla. Yksi mielenkiintoinen ja erittäin koskettava oli Amsterdamissa punaistenlyhtyjen alueen lapsiseksiorjien auttamistyö. 
 
Kisaajat on myös mukana näissä omissa hyväntekeväisyys projekteissaan jo pitkään ennen missivuotta. Äkkiä väsään kootuista huomaa kyllä eron siihen, kun joku tekee asiaa täydellä sydämellään. 
 
Eilinen voittaja, Catriona, on osallistunut Miss Worldiin ennen Universea ja hänellä on hyvin vahva pohja omaan missioonsa ja sen huomasi eilen lavahaastatteluissa. Ennen tätä kisaa, hän on ollut vahvasti mukana HIV/AIDS työssä sekä organisaatiossa joka auttaa köyhiä lapsia Philippiineillä. 
 

Isoimmat erot

 
Suomen kisat on menossa hyvää vauhtia oikeaan suuntaan, kiitos missikeisarinna Sunnevan. Toki Roomaa on vielä rakennettava ja yksi asia musta kannattaisi muuttaa heti alkuunsa. (Huom. helppoa huudella täältä muutoksia, kun käytäntö ei ole aina niin yksinkertaista.) Kun olin Miss Worldissä, he sanoivat suoraan, että VAIN OMAN MAAN VOITTAJAT VOIVAT VOITTAA TÄÄLLÄ. Mulla oli jo siis täysin väärät lähtökohdat kisaan, sillä olin Suomessa 1. perintöprinsessa, Bea oli voittaja. Jos haluttaisiin kärkikahinoihin Woldissä, voitaisiin Suomessa kruunata perintöprinsessojen sijaan 3 eri voittajaa: Miss Universe, Miss World ja Miss International. Näin jokainen olisi oman maan “voittaja”. Toki 3 erillistä kipailua olis täydellinen ratkaisu, mutta tämä on toki kolminkertainen määrä työtä.
 
It’s all about money. On ymmärrettävää, että 5,6 miljoonan ihmisen maassa ei löydy taustalle miljoonia euroja tukemaan kisaajia, mutta toisaalta kyse on kulttuurista. Suomi on rikas maa ja sieltä löytyy rahaa. Philippiineillä on 107 miljoonaa ihmistä, mutta 80% heistä elää köyhyysrajan alapuolella muutamalla lantilla kuukaudessa ja seuraavat 18% on keskiluokkaa, eli asuvat meidän halkoliiteriin verrattavissa hökkeleissä. Onko raha siis kuitenkaan syy, vai ennemminkin ihmisten suhtautuminen kisoihin? Ajatelkaa jos Suomen kansa seisoisi kisaajan takana samalla tunteella kun Suomi-Ruotsi jääkiekkofinaalissa.
 
Philipiineillä he seisoo – mekin voidaan!