Unelmakämpän metsästys betoniviidakossa, Nykissä.

Ollaan asuttu New Yorkin Upper East Sidellä viimeiset kolme ja puoli vuotta. Oikeastaan siitä asti, kun muutin tänne. Asuttiin ensin mieheni kanssa pikkuruisessa ja kaksiossa, jonka pohjapiirrustuksen oli varmaan suunnitellut joku kesäharjoittelija. Tai ehkä “hyötyneliöt” ei ollut vielä se juttu tuolloin viimevuosisadan alussa Nykissä. 
 
Sinniteltiin puolitoista vuotta siinä koirankopissa ja vihdoin päästiin muuttamaan isompaan. Ja vielä ihan naapuriin! Ei tarvinnut pakata tavaroita, kun muutto oli kirjaimellisesti samassa kerroksessa seuraava ovi. Tämä nykyinen kämppä hurmasi mut tiiliseinällä ja takalla (joka ei oo kylläkään oikea, mutta mulla on mielikuvitusta). Tämä kämppä on suuri kolmio, tai two-bedroom niinkuin ne täällä sitä kutsuu. Nyt on kuitenkin tullut aika uusille tuulille ja etsittävä uusi asunto. 
 
Alettiin miettimään mitkä on ne kriteerit, mitä asunnolta halutaan. Nykistä löytyy laidasta laitaan, joten halusin ensin päästä samalle sivulle mieheni Kevinin kanssa, jotta tiedetään mitä lähdetään etsimään. 
 
Kevin on kypsä vanhoihin taloihin ja haluaa nyt uutta ja modernia. Myös palvelut talossa olisi kivoja, kuten ovimies ja kuntosali. Nykissä on paljon taloja joita kutsutaan “luxury buildingeiksi”. Ne on vastikään rakennettuja vs. yli satavuotta vanhat, historiaa (ja joskus torakoita) hersyvät rakennukset, kuten tämä meidän nykyinen.
 
Mulla kriteerinä oli esteettömyys, jos vaikka seuraavan pari vuoden aikana tarvitsisi työnnellä rattaita ja samasta syystä hissi. Halusin myös avoimen ja valoisan asunnon. Luxury building kuulostaa hienolta, mutta pärjään mä vanhemmassakin. 
 
Päädyttiin katsomaan kämppiä Long Island Cityyn. Se on yhden metropysäkin päässä Manhattanilta, Queensissä. Näköalat Manhattanille on mahtavat, mutta koska alue on todella uusi, sillä ei oikeen ole vielä sielua. LIC:iin on viimeisen kolmen vuoden aikana noussut 17 pilvenpiirtäjää! Wow millä tahdilla ne puskee! Joten siellä on paljon uusia kämppiä ja juuri niitä luxury buildings mihin sitten päädyttiin yhteistuumin. 
 
Mulle kävi asunnon haussa vähän sama kun mun hääpuvussa vuosi sitten. Löysin yhden täydellisen ja kävin katsomassa sitä – rakastuin – ja sen jälkeen mikään ei vetänyt vertoja. Ihan turha edes katsoa ennenkuin teen itselleni selväkisi että “ON NIITÄ MUITAKIN HYVIÄ JA TÄMÄ ON AIVAN LIIAN KALLIS, NYT JOTAIN ROTIA TAAS”. 
 
Kerron nyt kuitenkin vähän tästä täydellisestä… Siellä oli Suomalainen sauna. Tarviiko edes muuta sanoa? Siellä oli myös höyrysauna, 25m pituinen uima-allas, erittäin hyvä kuntosali, ohjattuja pilates ja jooga tunteja asukkaille, katolla uima-allas, squash kenttä, lasten leikkihuone ja vaikka mitä muuta, lista on loputon. Parasta tässä paikassa oli, että taloon sisään astuessa tuntui, kuin astuisi sisään spa:han. He ovat keskittyneet feng shuihin ja talo on itseasiassa  feng shui certifioitu. Seinien sisään on laitettu kristalleja luomaan hyvää energiaa. Voitte siis kuvitella kuinka myyty olin. 
 
Yksi huono puoli oli asuntojen pienehkö koko. Ja jos ihan totta puhutaan, niin se squash halli ei lämmitä siinä kohtaa kun seinät kaatuu päälle kotona ja kun potkasen pikkuvarpaan seitsemättä kertaa sängynreunaan. Päätettiin siis jatkaa metsästystä ja käydä muualla. 
 
Asuntoja läpi käydessä huomasin, että Kevinille oli tärkeää näköalat Manhattanille. Mulle tuli tärkeäksi että asunnossa on pesukone ja kuivausrumpu. Mielenkiinoista, en olisi koskaan ajatellut että nuo hökötykset on mulle tärkeitä, mutta tarpeeksi monta kertaa kun pelästyy torakoita kellarissa niin mieli muuttuu…
 

Screen Shot 2018-11-01 at 10.24.15 AM.png

Näköalat uudesta talosta Mahattanille

 
Mistä tietää että this is the one? 
 
Aikansa kun käy läpi taloja ja asuntoja, silmä harjaantuu bongaamaan nopeasti mistä tykkää ja mistä ei. Käytiin viime viikonloppuna katsomassa yhtä taloa ja vaikka sen käytävät ei ole feng shui certifioitu, vaan kirkkaan turkoosit, me päädyttiin loppujen lopuksi siihen. 
 
Asunnossa oli todella korkeat huoneet, jotka toi valoa ja tilavuutta. Avokeittiö ja näkymä Manhattanille ja hei – se pyykinpeuskone! Talosta löytyy juuri ne tarvittavat palvelut: ovimies, kaksikerroksinen kuntosali pilates, spinning ja jooga tunteineen, lasten leikkiuone sekä paljon tiloja missä tehdä töitä ja pitää kokouksia. Hassua sanoa “juuri ne tarvittavat” kun meidän nykyisessä kämpässä on vain hissi
 
 
Päätön hakuprosessi
 
Kämppien haku täällä tapahtuu yleensä parin viikon – kuukauden sisällä ennen edellisen vuokrasopimuksen loppua. Se mitä katsot 2 kk ennen muuttoa on aika varmasti mennyt seuraavalla viikolla, tai jos ei, kannattaa tutkia erittäin tarkkaan miksei. Rytmi on todella nopea ja huomasin, että oman muuttopäivän lähestyessä mulla alkoi vähän verenpaineet nousemaan, kun tiedostin että neljän viikon päästä pitää olla soppari tehtynä, kämppä pakattu, muutettu. 
 
Kun Nykissä hakee kämppää, on sun todistettava muutama juttu vuokranantajalle. Tulojen pitää muunmuassa olla 40-45 kertaiset kuukausivuokraan verrattuna. Sanotaan että jos tulisit opiskelemaan Nykiin ja haluaisit studion manhattanilta, joka maksaa vaikka € 2500 kuukaudessa sun vuositulot pitäisi olla 100K, eli ihan kivat tulot opiskelijalle. Ei ole siis ihme, että varmaan 90% opiskelijoista asuu monen kämppiksen kanssa. Samoin myös moni sinkku. 
 
Tulojen todistamisen lisäksi vuokranantajalle tulee todistaa palkkanauhoin, että sulla on työ, sekä että olet maksanut veroja. 
 
Muutto vihdoin edessä 
 
Kämpänhaku oli näin loppujen lopuksi erittäin mielenkiintoinen ja hauska prosessi ja se hoitui alta pois kolmella eri asuntovierailupäivällä. Nyt on löytynyt uusi koti ja saan laittaa sisustushatun päähän ja miettimään millainen kotipesä haluttaisiin rakentaa. Sain paljon inspiraatiota vieraillessani kaverillani Emmillä Minneapolisissa ja nyt en malta odottaa Marraskuun loppuun. 

Screen Shot 2018-11-01 at 10.17.53 AM.png

Sumu peitti näköalan Manhattanille, mutta Kevin visioi jo tulevaa

Ainiin, ja pitäisihän sitä varmaan pakatakin… 

Suhteet Sisustus Oma elämä Ystävät ja perhe

Takasin koulunpenkille – tuskallinen askel kohti unelmaa

Oon ollut töissä luomuruoka yrityksessä nyt muutaman vuoden ja mulla on ollut tavoitteena kehittää meidän brändien markkinointia ja luoda sille näkyvyyttä. Olen lukenun koulussa Suomessa markkinointia, valmistuin Haaga Heliasta 2015. 
 
En koskaan ottanut koulua kauheen totisesti, vaan se oli aina kakkos tai jopa kolmossijalla töiden ja harrastuksen jälkeen. Kilpailin 13 vuotta kilpa-aerobicissa, eikä mulla ollut sen kummempaa unelma-ammattia.  Harrastuksen ja koulun ohella aloin tekemään toitä promoottorina, mikä oli helppoa rahaa ja jossain vaiheessa päädyin mallin hommiin ja missikisoihin. Se oli niin paljon siistimpää kun matikantunnit.. 
 
Nuo vuodet parinkympin molemmin puolin oli mahtavia, elin hetkessä ilman sen suurempia huolia tulevasta. Mutta kun vuoden vierivät, alkoi pieni ääni päässä kuiskia ja kysellä että mitähän sitä tekisi seuraavaksi. Se pieni ääni oli myös mun äiti, joka tuntuu olevan aina yhden elämänvaiheen edellä patistamassa. 
 
Muutin Nykiin 2015 keväällä ja valmistuin samaan aikaan koulusta. Taskussa oli BBA markkinointipaperit ja edessä New Yorkin työmarkkinat. Muistan sen ajatuksen siitä mitä haluaisin täällä tehdä, mun haaveen  ja kuinka tavas oli rajana. 
 

IMG_9665.jpeg

Ainainen haaveilija 

Ennen kuin pääsin liikaa innostumaan haaveistani, tuli realiteetti vastaan. Nimittäin työvisa. Jenkeissä ei ihan noinvaan aletakkaan tekemään duunia ja edessä oli vuoden mittainen paperisota. Tämä vuosi oli tuskainen, sillä Suomesta mukaan keräämäni säästöt hupeivat nopeasti ja myös päätä koeteltiin. Olin jumissa Jenkeissä 9kk enkä saanut postua maasta taikka tehdä töitä. Onneksi löysin tuttavia joiden lapsenvahtina sain olla, joka helpotti tilannetta. 
 
Näin visahakemukseen enemmän vaivaa kuin koskaan mihinkään kouluun, ylioppilaskirjoituksiin, oppariin yms. Tai ehkä visahakemus oli siksi niin iso työ, koska se oli itselle niin tärkeä. Siitä riippui kaikki – ilman sitä mun olisi pitänyt tulla takasin Suomeen. 
 
Sain lopulta visan, töitä ja aloin luomaan uraa, mikä on ollut mahtavaa. Oon niin kiitollinen siitä kaikesta mitä pomoni ja työkaverit on mulle opettaneet työkulttuurista jenkeissä, puhumttakaan taidoista ja suihteista mitä oon päässyt täällä luomaan. 
 
Mä en oo kuitenkaan koskaan unohtanut sitä haavetta, mikä mulla oli Nykiin tullessa ja jos tottapuhutaan mä aion lähteä tavoittelemaan sitä satavarmasti! Oon super innoissani siitä ja tiedän että tuun vielä saamaan unelmieni duunin ja täyttämään unelmani. 
 
Unelmat on vaan haaveita ennen kun ne kirjottaa paperille. Silleen ne konkretisoituu. Mä aloin kirjoittamaan ja tutkimaan jenkkien työmarkkinoita markkinoinnin saralta. Täällä on mieletön määrä yrityksiä missä olis maailman siisteintä olla töissä, mutta niin on myös hakijoita. 
 
Tajusin, että mun pitää olla parempi. Parempi kun muut hakijat. Se fakta että laitoin koulun Suomessa aina taka-alalle ei ehkä auta mua olemaan parempi ja pätevämpi ja siihen on tehtävä muutos! 
 
Päätinkin mennä takasin koulunpenkille! Mikä sen kallisarvoisempaa kun koulutus. Ja apua mun koulu alkaa Torstaina! 
Aion suorittaa eCornell yliopistossa Executive Certificate of Marketing Strategy kurssi sarjan, josta toivon saavani lisää osaamista ja itsevarmuutta. 
 
Nyt on kulunut sopiva aika siitä kun olin koulunpenkillä viimeksi, joten oon jo unohtanut sen tuskan. Kohta sen varmasti muistan hyvin elävästi jälleen. We’ll see.. 
 
Mun pointti tässä koko hommassa on se, että jos sulla on unelmia, oli se sitten kuinka kaukainen tahansa, sulla on varmasti sata asiaa mitä voit tehdä sen toteuttamiseksi. Ja vaikka ne sata asiaa olis kuinka raskaita tai vaikeita, niistä varmasti oppii ja ne vie sua eteenpäin, kohti tavoitetta. Mä meen takasin kouluun (yäk), mutta tiedän että tää on se mitä mun pitää seuraavaksi tehdä. Yksi askel kohti unelmaa.. 
 

IMG_9664.jpeg

Unelmien edessä on esteitä, mutta kun näet lopputuloksen silmissä niin esteet muuttuu hidasteiksi. 

Mikä on sun unelma ja mitä sun pitää tehdä sen eteen?
 

DO IT!  

Suhteet Oma elämä Opiskelu Ajattelin tänään