Tuli tässä taannoin vuosi täyteen avioliitossa Jenkkimiehen kanssa joten ajattelin kirjoittaa jutun suomalaisen ja amerikkalaisen miehen eroista. Niistä stereotyyppisistä. 
 
Ennen kuin kukaan ottaa nokkiinsa niin muistutan, että molemmista kulttuureista löytyy ihan kaikenlaisia miehiä ja tämä on mun näkökulma kokemukseni ja havaintojen perusteella – pilke silmäkulmassa. Tässä muutama aihealue joissa oon huomannut suurimmat erot. 
 
Kommunikointi 
 
Suomalainen mies on komea ja karu. Rehti ja rehellinen. Se mitä näät on se mitä saat.  Joskus humalassa saatat kuulla romanttisia sanoja, mutta niitä ei liikaa viljellä. Mistä tiiät että oot kaunis? No et mieheltäs ainakaan, koska ei sitä kerrota. Mitä sitä turhaan, kun voi säästää sanoja. Tunteista ei myöskään puhuta. Tai sitten humalassa voi puhua. 
 
Amerikkalainen mies on avoimempi. Se kehuu usein. Luulen tämän olevan myös osa small-talk kulttuuria. He tunnistavat rakkauttaan myös useammin kuin suomalaiset. “I love you” on yleistä. Jenkkimiehillä on kuitenkin usein päällä ego tai pintakerros jonka alle pitää päästä jotta oppii tuntemaan sen sisällä piilevän ihmisen. Se mitä näät ei usein ole se mitä saat. Don`t let that Gucci belt fool ya! 
 
Kohteliaisuus
 
Kun seuraan mun veljenpoikien kasvatusta täällä jenkeissä (Kevinin veljien kolme poikaa), sekä muiden jenkkilapsien, niin huomaan, että heidän kotikavatuksessa on paljon eroja suomalaiseen. Heidän täytyy kutsua mua aina “aunt Kristaksi”. Täällä on tosi yleistä kutsua aunt ja uncle, sekä Mr. ja Mrs.  etuliitteillä, joka on musta tosi hassua. Mä kutsun mun tätiä tädiksi, että tiedän kenestä puhutaan. En siksi että täti olisi jotenkin kohteliasta. Mulle Suomen täti nimityksellä on jotenkin tanttamainen saundi.. Täti-ihminen.
 
Anyways lapsille ja nuorille opetetaan intensiivisesti sellasia juttuja mihin mä en oo oikeestaan törmännyt Suomessa ennen. Puhuttelu, ovien avaaminen ja kauppakassien kanto on todella yleistä ja nyt kun asiaa mietin niin täytyypä kiittää tästä appivanhempia. Myös halaaminen ja pussaaminen tavatessa ja lähtiessa kuuluu kulttuuriin. 
 
Kaikki nämä piirteet mä luokittelen kohteliaisuuteen. Kun muutin tänne oli niin siistiä kun ovet avautu itsestään ja miehet hymyili. Nyt se tuntuu jo arkipäiväiseltä. Suomeen matkustaessa joka ikinen kerta oon kävellä ovea päin, koska luulen että sitä pidettäisiin auki. Nyt huomio kaikille miehille ja miksei naisillekin: niin pieni ele kun oven auki pitäminen voi tehdä todella suuren eron ja laittaa hyvän kiertämään. Lisää sekaan hymy ja katsekontakti niin AVOT! (Suomen tinder pois bisneksestä kun kehut ihan livenä ja hymyilet)
 

KUVA KAROLIINA KORHOSEN ”FINNISH NIGHTMARES” KIRJASTA 

 
Alastomuus
 
Kuinka monta kertaa oot nähnyt jonkun sun miespuolisista kavereista ihan munasillaan? Hassu kysymys, mutta kun alan ite miettimään niin on ollut muutamat valmistujaiset, kaudenpäätösjuhlat tai kesäbileet missä eräskin villikko on innostunut tanssimaan ihan muinamiehinä aatamin asussa. 
 
Me kaikki ollaan likkakavereiden kanssa saunassa nakuna ja se on tosi ok. Alastomuus on meille muutenkin luonnollista. Toisin on Nykissä. Alastomuus on enemmän tabu ja miehet ei sauno keskenään ilkosillaan. Okei ei myöskään sauno, koska ei oo saunoja.
 
Mieheni oli ystäväni häissä suomessa jossa sitten saunottiin ja uitiin suurella mies poikaporukalla. Tämä oli oikea kulttuurishokki ja ensimmäinen kommentti mieheni suusta oli “everyone saw my weewee”. Kyllä on hänen jenkki kavereiden silmät suurentunut tätä juttua kuunnellessa. 
 

Kuva Karoliina Korhosen ”Finnish Nightmares” kirjasta 

 
Kuka määrää kaapin paikan?
 
Suomi on yksi maailman tasa-arvoisimmista maista, joka on niin siisti juttu! Hyvä Suomi!! Naiset ja miehet molemmat vaihtaa renkaat autoon, kantaa kauppakassit himaan ja tekee samoja duuneja. Ei ole yllätys jos nainen on Suomessa perheen pää ja “bread winner”. 
 
Nykiin muutettuani yksi vaikeimmista asioista ymmärtää oli naisten ja miesten epätasa-arvoisuus. Tulotasoterot on suuremmat ja kuulen yllättävän paljon siitä, kuinka asiat on jaettu naisten ja miesten välille. Just tällä viikolla uudelleenjärjestin meidän toimiston ja nostin jääkaapin korkealle hyllyn päälle, joka johti siihen, että pomoni suureen ääneen ihmetteli kuinka jaksoin nostaa sen ja kuinka urhoollinen olin. What!? En voinut sanoa muuta kuin näyttää habaa. Kellä on isoin haba voi nostaa. Ei sen pitäisi olla sukupuolesta kiinni, right?
 
Anyways, Jenkeissä mies on edelleen se superior ihminen ja usein määrää kaapin paikan kotona. Koska naiset jää monesti kotiin hoitamaan lapsia on se luonnollista, että mies on silloin bread winner ja hoitaa taloudelliset asiat. Tämä ajatusmaailma ja mun suomalainen ajatusmaailma on ollut törmäyskurssilla usein meidän parisuhteessa, mutta jos toinen haluaa kantaa mun raskaat tavarat niin be my guest. Kunhan saan tienata omat tienestit ja päättää millanen kaappi ostetaan jos hän sitten määrää sen paikan. 
 

Kulttuurien kohtaus. Täytyy välillä kertoa miten hommat hoidetaan. 

 
Maalaisjärki 
 
Maalaisjärki on yksi aliarvostetuimmista asioista tässä maailmassa ja niin usein se puuttuu näiltä New Yorkereilta. Dear lord mitä jengiä täällä tulee välillä vastaan. Mä haluisin teitää missä vaiheessa ihmiselle kehittyy maalaisjärki ja toisaalta miksi toiset on niin peukalo keskellä kämmentä.
 
Suomalaisilla on keskimäärin erittäin paljon älliä ja asiat saadaan hoidettua sukkelasti. Yhtenä esimerkkinä on pullonkorkin avaaminen. Suomalainen mies osaa avata sen lähes jokaisella ruumiinosallaan, kun taas amerikkalainen miettii vaihtoehtoja mistä löytää pullonavaajan. 
 
Sisu.
 
Sisu on yksinkertainen, sillä suomalaiselta mieheltä sitä löytyy. Amerikassa sitä käsitettä ei tunneta. 
 

Kuten alussa mainitsin, löytyy molemmista maista kaikenlaisia miehiä, kaikenlaisilla luonteenpiirteillä. Kaikki on omalla tavallaan ihania. Toivottavasti löydät tai olet jo löytänyt itsellesi sellaisen miehen (tai naisen), kenen luonteenpiirteet mätsää sun omiin. Ehkä peukalo keskellä kämmentä oleva mies sopii sun nikkarointi vimmaan tai annat mielelläsi miehen hoitaa ns. raskaammat työt. What ever floats your boat.