Viime viikolla kävin BMV:ssä (Bureau of Motor Vehicles) suorittamassa teoria- ja ajokokeen amerikkalaista ajokorttia varten. Luulimme pitkään, etten saa ajokorttia ennen kuin minulla on social security number, jonka voin saada vasta kun saan työluvan. Mutta näin ei kuitenkaan ollut, joten pystyin hankkimaan kortin jo ennen työluvan saamista. Tähän asti ajelin siis suomalaisella ajokortilla. Ilmeisesti olisin saanut ajaa suomalaisella kortilla ainakin puoli vuotta, mutta mm. vakuutusta varten tarvitsin ajokortin nopeasti. Lisäksi suomalainen kortti ei täällä aina kelpaa henkkarina niin onhan se mukavampaa omistaa paikallinen kortti, kuin raahata passia joka paikkaan. 

Ajokorttiprosessi oli muuten todella näppärä! Olin yhdeksältä aamulla BMV:ssä ja iltapäivällä minulla oli jo ajokortti kädessä! Saman päivän aikana suoritin näkötestin, teoriakokeen, ajosimulaattiorilla ajamisen, oikean ajokokeen ja jonotin korttia toimistolla. Teoriakoetta varten luin pari kertaa läpi n.60 sivuisen vihkosen Ohion liikennesäännöistä ja tein netissä muutamia harjoituskokeita. Ajokoetta varten en harjoitellut yhtään. Täytyy kyllä myöntää, että olin kuitenkin aikamoisessa paniikissa ennen koetta! Ajokorttia varten tarvitsin muutamia dokumentteja mukaan, nimittäin passin, viisumin, suomalaisen ajokortin, max 60 päivää vanhan kirjeen miehen työpaikalta todistaen, että hän on töissä siellä ja todisteen siitä, että asun Ohiossa (esim. vuokranmaksutosite). 

Prosessi alkoi siten, että annoin kassalla olevalle virkailijalle tarvittavat dokumentit, vastailin muutamiin kysymyksiin (esim. olenko saanut sakkoja Amerikassa) ja suoritin näkötestin. Näkötestissä tarkastettiin värinäkö, kaukonäkö ja sivuttainen? näkö. Testi suoritettiin laitteella, jossa oli riveissä punaisia ja vihreitä erikokoisia numeroita. Virkailija pyysi luettelemaan tietyiltä riveiltä värit ja numerot. Lisäksi kummaltakin puolelta tuli valovälähdys ja puoli piti kertoa. Todella yksinkertaista. Tämän jälkeen oli teoriakoe, joka tehtiin tietokoneella. Monivalintakysymyksiä oli 40, ja 75% piti saada oikein. Vastausvaihtoehtoja oli 4. Koe loppuu automaattisesti, kun saa tarvittavan määrän oikein, eli 30 kysymystä. Aikaraja taisi olla 30 minuuttia. Kysymyksiä pystyi myös skippaamaan loppuun, minä käytin tätä toimintoa hyväksi niin en joutunut vastaamaan ollenkaan vaikeimpiin. Sain lopulta kaikki oikein, eli vastasin vain tasan 30 kysymykseen. Ollilla meni 4 väärin 🙂 tosin hän ei lukenut kokeeseen kuin 15 minuuttia. 

Teoriakokeen jälkeen ajoin hetken ajosimulaattoria, jonka idea jäi minulle epäselväksi. Sitten pääsin ajokoejonoon, jossa jonotin tunnin. Täällä ajokoe suoritetaan omalla autolla. Alussa testattiin auton turvallisuus, eli katsottiin vilkut ja torvi. Muuta ei onneksi tarvinnut näyttää, sillä minulla ei ole hajuakaan, mistä esim. pitkät saadaan päälle tässä uudessa autossa. Sitten alkoi varsinainen ajokoe. Täällä Ohiossa ajokoe koostuu kahdesta vaiheesta, eli ohjattavuudesta (maneuverability) ja ajamisesta (driving). Kummastakin osuudesta saa tulla -25 pistettä, 0 on siis paras. Ohjattavuuskoetta jännitin aika paljon. Auto piti aluksi ajaa neljän tolpan läpi ja viidennen tolpan sivulle. Olli sai päättää kummalle puolella ajaa, minä jouduin ajamaan vasemmalle. Tämän jälkeen piti peruuttaa takaisin samaa reittiä ja ajaa vielä kerran läpi. Pisteitä vähennetään esim. jos auto ei ole suorassa, jarruttaa kesken peruutuksen tai osuu tolppaan. Tolpat olivat muuten todella kapella, auton ja tolpan väliin jäi vain senttejä, minulla ehkä n. 20 senttiä. Pääsin kokeen läpi, tosin sain -6 pistettä, kun jarrutin kesken peruutuksen. Onneksi autossani on peruutuskamera, muuten olisi ollut vaikeampaa!

Varsinaista liikenteessä ajamista en jännittänyt läheskään niin paljon, mutta pääsin kuitenkin tämän osuuden vain nippanappa läpi! Sain nimittäin -20 pistettä, -25 olisi saanut tulla. Ajoimme siis pienen lenkin, ehkä n.15 minuttia. Outoa tässä on se, ettei koetta valvonut virkailija kertonut, missä kohtaa tein nämä virheet, vaan minulle on vieläki epäselvää, mitä tein väärin. Arvostelulomakkeeseen oli merkattu, että olin kääntynyt väärin vasemmalle, ajanut liian hiljaa, jarruttanut liian töksähtäen ja vilkuttanut liian myöhään 😀 Noh, ehkä minulle sattui vain super-tarkka virkailija. Olli ei nimittäin saanut yhtään miinuspistettä. Toisaalta Ollin ajolenkki oli muuten paljon lyhyempi, vain 5 minuuttia. Eikä hän joutunut suorittamaan ajosimulaattoria ollenkaan. Aika erikoista… 

Tämän jälkeen jonotimme vielä yli 2 tuntia varsinaisessa BMV:n toimistossa ajokorttia. Rekisteröimme samalla autoni. Ajokorttiin piti kirjata hiusten ja silmien väri, pituus ja paino. Hieman erikoista, sillä hiusten väri ja paino voi vaihdella runsaasti. Tosin amerikkalaiset joutuvat uusimaan ajokorttinsa kolmen vuoden välein. Ajokortti maksoi muistaakseni n. 20-30 $. Sain väliaikaisen paperisen ajokortin toimistolta mukaan ja oikea kortti pitäisi saapua pian postin mukana. Alla kuva uusista rekisterikilvistäni, eivätkös ole hienot 🙂